Huh huh, olipa rankka päivä!

Lauantaiaamuna lähdimme hotellilta puoli kahdeksan aikaan. Menimme bussilla Sabbiadoron Beach Arenalle, ja aloitimme valmistautumisen aamun ensimmäiseen välierään. Halusimme M45-finaaliin, ja mahdollisuudet siihen olivat hyvät, olimmehan voittaneet puolalaiset alkulohkossamme selvästi. Tiesimme kuitenkin, että he ovat vaarallinen ja taitava pari, joten emme missään nimessä lähteneet otteluun ennakkosuosikkina tai huonosti latautuen. Päin vaistoin, lataus oli hyvä. Mutta.

Alku lähti hyvin liikkeelle: johdimme 3-1. Sitten ote alkoi kääntyä puolalaisille. He painostivat syötöllä Jyrkiä ja saivat pahoilla syötöillään Jyrkin vastaanoton rikki, jonka takia myös hyökkäystehot kärsivät. Koko erän ajan Jyrkin vastaanotto oli haparoivaa. Lisäksi puolalaiset tekivät ainakin neljä ässää ensimmäisen erän aikana. Toisaalta puolustimme hyvin, otimme useita torjuntapisteitä, ja puolustuksen jälkeen saimme tapettua pallot lähes 100% teholla. Hävisimme erän niukasti 21-19.

Toisen erän alku oli tasaista. Tekniselle aikalisälle menimme puolalaisten johtaessa 11-10. Jyrkin vastaanotto oli edelleen epävarmaa. Tässä vaiheessa puolalaiset saivat taas suoraan syötöstä muutaman pisteen, ja tilanne oli heille jo 14-10. Eikä tilanne parantunut, vaan puolalaiset pääsivät syöttämään ottelupalloa tilanteessa 20-14. Sitten saimme vielä vaihteen päälle muutamalla hyvällä puolustuksella, nousimme 18 pisteeseen, mutta sitten meiltä pallo lipsahti puolustuksen jälkeen sille pidemmälle kaverille, joka viileästi päätti pelin, ja vei puolalaiset finaaliin. Oma unelmamme finaalista särkyi.

Eikä siinä auttanut muu kuin koota itsensä seuraavaan välieräotteluun kovaa venäläisparia vastaan. Suihkun ja tankkauksen jälkeen puhuimme paljon mitä Jyrkin tulisi tehdä, jotta vastaanotto ei lipsuisi. Lähdimme taisteluun uusin eväin.

Ote oli aivan toisenlainen. Jyrki pelasi lähes virheettömästi, ja Hessun ei tarvinnut muuta kuin säestää. Eliminoimme venäläisten hyökkäykset hyvällä puolustuksella ja torjunnoilla, ja erä meille 21-10. Jokaisen pisteen eteen teimme kuitenkin todella paljon töitä.

Erätauolla nollasimme tilanteen, ja keskityimme tiukasti toiseen erään. Tästä osoituksena on se, että pelin päätyttyä kumpikaan meistä ei muistanut kuinka monta pistettä vastustajamme sai ensimmäisessä erässä. Jatkoimme hienoa peliä, ja pidimme otteen hallussamme koko erän ajan. Katsomossa oli runsaasti suomalaisia, jotka kannustivat meitä hienosti. Voitimme toisen erän 21-11, ja näin meille aukesi paikka M40-sarjan finaaliin!

Näiden kahden pelin jälkeen olimme jo melko väsyneitä. Lämpötila oli aamusta taas noussut, keskipäivän aurinko paahtoi pilvettömältä taivaalta, ja vettä oli kumpikin juonut tähän mennessä jo neljä litraa. Suihkun jälkeen söimme hotellilta saadun pastalounaan, kävimme ostamassa lisää juotavaa, ja nautimme jäätelöt ja espressot kahvilassa. Seuraavan ottelun alkuun oli siinä vaiheessa reilu tunti. Sen vietimme katsomorakenteiden varjossa hiekalla nukkuen. Mukava tuulenvire viilensi oloa, ja saimme kumpikin nukuttua hieman. Näin tekivät muutkin joukkueet, jotka urakoivat useamman pelin lauantain aikana.

M40-finaalissa vastaan asettui etukäteen kovaksi tiedetty liettualaispari. Molemmat ovat kuulemma pelanneet biitsiä World Tour –tasolla ihan muutamia vuosia sitten. Näin ollen heidän pelivarmuutensa ja kovuutensa ei ollut ihme. Ensimmäinen erä alkoi meiltä takkuisesti emmekä päässeet koko erän aikana liettualaisten peliin kiinni, erä heille murskaavasti 21-9. Toinenkaan erä ei tuonut ensimmäisen erän käsikirjoitukseen mitään muutosta, erä taitaville liettualaisille 21-12. Täytyy sanoa, että vaikka olisimme olleet tuoreilla jaloilla liikkeellä niin tuskin olisimme kyenneet voittamaan ottelua, niin taitavasti ja virheettömästi liettualaispari pelasi.

Vielä piti jaksaa valmistautua M45-pronssiotteluun! Jälleen suihku, paitojen peseminen, pieni huili varjossa, paljon nestettä, banaanit, suklaata ja venyttelyä. Pelissä vastassa oli siis aamuisesta voitetusta välierästä tuttu venäläispari. Ottelusta tuli väsyneiden miesten sitkeä taistelu.

Aloitimme ottelun vahvasti. Saimme heti alkuun muutaman pisteen kaulan, ja erän loppua kohti se vain kasvoi toisen venäläisen tehdessä virheitä. Johdimme jo 20-14, ja kaiketi vähän pysähdyimme odottamaan erävoittoa. Voitimme lopulta 21-18, mutta päästimme kaverin peliin mukaan. Toinen erä alkoi meiltä alavireisesti, ja pian olimme 2-5 tappiolla. Roikuimme perässä, tilanne taisi olla jo 10-14, kunnes pääsimme vähän tasoittamaan: nousimme jo 14-15 tilanteeseen, ja uskoimme, että hoidamme homman. Lopulta venäläiset kuitenkin veivät erän 18-21.

Kolmannen erän alussa jatkoimme tahmeaa peliä. Helpoistakin paikoista tuli molemmille käsittämättömiä virheitä. Ainoa selitys on raju väsymys ja uupumus. Enää ei vain yksinkertaisesti jaksanut keskittyä joka suoritukseen täysillä.

Olimme koko ajan parin pinnan päässä. Muut ottelut oli jo pelattu, joten yleisöä kertyi melkoisesti seuraamaan meidän taisteluamme. Monet suomalaiset pelikaverimme kannustivat ansiokkaasti, ja teimme parhaamme. Nousimme muutamalla onnistuneella puolustuksella vielä viime hetkellä peliin mukaan, ja pääsimme syöttämään tilanteessa 12-13. Jyrki syötti pallon pitkäksi. Ottelupalloa asettui syöttämään venäläisistä parempi, ja onnistui syöttämään Jyrkille sen verran pahan, että nosto epäonnistui. Venäläisetkin olivat sen verran väsyneitä, että eivät kauheasti jaksaneet voittoaan juhlia. Heistä tuli 2x2-miehisten turnauksen ainoat kaksoismitalistit: pronssia 40- ja 45-sarjassa.

Seuraavaksi oli vuorossa palkintojen jako. Kaikki mitalistit pyydettiin lavalle, ja kukin palkittiin vuorollaan. Jokaisen voittajan kansallishymni soitettiin. Meidän uurastuksemme palkittiin hopeamitalilla, ja tuntui kyllä hyvältä kun raskaan viikon päätteeksi sai seistä ”palkintokorokkeella” ilta-auringon paistaessa lämpimästi. Tunnelmat olivat silti ristiriitaiset. Toisaalta tuntui hienolta, toisaalta taas harmitti vieläkin se puolalaisille hävitty välierä, ja menetetty unelmafinaalin mahdollisuus.

Paikalla oli jälleen toimittaja ja kuvaaja, jotka tapahtumien järjestäjien toimesta ovat tekemässä jonkinlaista videokoostetta eri lajeista ja osallistujista. Hän haastatteli palkintojen jaon jälkeen Hessua, ja lupasi aikanaan kertoa miten saamme tuon videon käsiimme.

Lopulta pääsimme terassille ja palkitsimme itsemme oluella. Kello oli tässä vaiheessa jo 19, joten pitkä päivä oli takana. Muutaman lasillisen jälkeen raahauduimme hotellille suihkuun ja syömään. Sen jälkeen jaksoimme vielä lähteä rantaan terassille muiden suomalaisten seuraan, skoolailimme mitalisteille, ja purimme kokemuksiamme.

Tätä tekstiä kirjoitamme Venetsian lentokentällä. Saimme juuri tiedon, että puolalaiset ystävämme voittivat finaalissa italialaiset. Onneksi olkoon!

Finaaliin, mutta ei siihen unelmafinaaliin!

Lyhyt päivitys päivän tapahtumista, laitamme huomenna sitten tarkemman raportin.

Aamulla klo 9 45-sarjan välierä puolalaisia vastaan (ne, jotka voitimme alkulohkossa) päättyi tappioon 0-2.

Seuraavaksi 40-sarjan välierään saimme vastustajaksi venäläisparin, joka oli hävinnyt 45-sarjan välierän Bertoli-Cantagallille niukasti 1-2. Me paransimme huimasti aamun pelistä, ja veimme tämän 2-0.

40-sarjan finaalissa kello 15 vastaan tuli liettualaispari. Pelasivat niin virheettömästi, että meillä ei ollut mitään sanaa. Tuloksena kuitenkin siis hopeamitali.

Päivän päätteeksi 45-sarjan pronssipelissä meitä vastassa oli sama venäläispari, jonka voitimme 40-välierässä. Nyt pelasimme kolme erää, hävisimme 2-1, viimeinen erä 15-12. Joten pääsarjastamme emme saaneet mitalia tuliaisiksi.

Yksityiskohtia luvassa myöhemmin, ja tietysti turnausmatkan yhteenveto. Nyt meitä odottavat illallinen ja matkan ensimmäinen ja ainoa baari-ilta muiden suomalaisten kanssa.

M35-sarjan voitti Schmidt-Leikas, pronssille Iisakkala-Heimala. Eli saimme kuulle Maamme -laulun palkintojenjaossa!

Välierien aika!

Olemme selvittäneet tiemme välieriin sekä M40- että M45-sarjassa! Eilen pelasimme viimeisen M40-alkulohkopelin, jossa panoksena oli lohkovoitto. Vastassa oli puolalaispari, joka varsinkin ensimmäisessä erässä laittoi todella tiukasti kampoihin: erä meille 21-19. Toisessa erässä jatkoimme ensimmäisen erän lopussa vaihdettua taktiikkaa eli syöttämistä pienemmälle kaverille (yritimme aluksi siis ensin väsyttää heidän Isoa Kissaa..) ja se tuotti paremmin tulosta. Voitimme kohtuullisen helposti 21-13. Edessä siis välierä ja mitalipelit. Välierävastuksena on venäläispari, jonka pelaamista emme ole kertaakaan nähneet, joten emme oikein tiedä mitä on odotettavissa.

Tänään kello 15 oli sitten M45-puolivälierä. Vastassa italialaispari Cella-Ziani, jotka olivat voittaneet oman alkulohkonsa. Kaverit olivat paikallisia, kannustushuudoista yleisön puolelta ymmärsimme, että olivat kotoisin Triestestä. Mukavia kavereita, mutta jouduimme tylysti voittamaan heidät 2-0 (21-7, 21-11). Täytyy sanoa, että olimme todella keskittyneitä ja latautuneita, emme antaneet missään vaiheessa löysää, haimme hyvin puolustuspallot, ja päätimme pallot varmasti.

Tämä tarkoittaa sitä, että aamu alkaa huomenna välierällä M45-sarjassa, ja vastuksemme on tuttu puolalaispari, jonka voitimme alkulohkossa. He raivasivat tiensä puolivälierästä jatkoon kaatamalla venäläisparin, joka Sydneyssä voitti kultaa. Taas on siis revanssin paikka! Myös Bertoli-Cantagalli pelasivat itsensä välierään, joten alkulohkostamme kolme paria on mitalipeleissä.

Lauantain ohjelma on (alustava, näistä kun ei edelleenkään tiedä ihan varmasti) ainakin kolme peliä:

9.00 M45 välierä

11.00 M40 välierä

Iltapäivällä M40 pronssi- tai loppuottelu

Ja kiitos fanipostista! Yksi faneistamme lähetti kysymyksen: ”Miksi te ette olleet ilman paitaa kuvassa Bertolin ja Cantagallin kanssa?” Vastaus: sponsorin toivomuksesta pidimme paidat päällä.

Tiedoksi myös muita suomalaisten miesten saavutuksia. M35-sarjassa on välierissä kolme suomalaisparia. Leikas-Schmidt ja Iisakkala-Heimala ovat vastakkain, ja toisessa välierässä Niiranen-Lehtinen kohtaa venäläisparin. M50-sarjan välierässä Suomea edustaa Lehti-Salo, jos vain M Lehden takareisi antaa siihen mahdollisuuden.

Viimeiset alkulohkopelit

Tänään torstaina onkin sitten tuulinen päivä. Ja sehän tuo peliin ihan oman jännityksensä. Aamupäivällä kävimme pelaamassa jo yhden pelin, selkeä 2-0 voitto meille, eikä siinä ole sen kummempaa raportoitavaa. Varmistimme voitolla M40-sarjan välieräpaikan. Edessä on vielä viimeinen alkulohkon peli, ja panoksena lohkovoitto, ja sitä kautta todennäköisesti helpompi vastustaja välierään. Toisen lohkon ykkönen on kuulemma kova pari Liettuasta.

Ja tänään vahvistui myös M45-sarjan puolivälierävastus. Se on italialainen pari, emme oikein tiedä tasosta, mutta olivat voittaneet oman lohkonsa. Tosin pahat kielet kertoivat, että voittivat sen lohkon sillä, että venäläispari oli hävinnyt heitä vastaan viimeisen matsin tahallaan, jotta välttivät meidät puolivälierässä...

Nyt meillä on siis lounas- ja lepohetki hotellilla ennen kuin lähdemme rantaan ensin tuomaroimaan klo 15 ja pelaamaan klo 17. Harmi, että olemme rannassa samaan aikaan kun Suomi ottelee lentopallon EM-kisoissa puolivälierässä Italiaa vastaan!

Italialainen pelisysteemi

Aamuinen Sabbiadoron ranta auringon noustessa

Ciao! Tätä kutsutaan italialaiseksi pelisysteemiksi: joka aamu vaihdetaan systeemiä! Mutta siihen palaamme myöhemmin, ensimmäinen uutinen – positiivinen – oli se, että meillä ei ollutkaan tänään neljää peliä, vaan vain kolme.

Aamulla pyöräilimme rantaan vuokraamillamme polkupyörillä. Tyyni Adrianmeren ranta oli kaunis, ja edessä oli M40-sarjan alkulohkon ottelu, joka alkoi klo 9. Vastustajamme osoittautui toistaiseksi heikkotasoisimmaksi. Ensimmäinen erä meille 21-7. Toinenkin erä lähti hyvin käyntiin, ja eka puoltenvaihto tehtiin tilanteessa 5-2. Sitten vetäisimme käsijarrun päälle, päästimme kaverin pelaamaan omaa peliään, ja teimme pelistä itsellemme vaikean. Varsinkin Hessulla käsijarru oli todella kireässä, pelirohkeus katosi kokonaan, ja sen myötä Hessu teki paljon virheitä. Erää kuljettiin tasatahtia, välillä meillä oli parin pinnan johto, välillä tshekkiläisellä vastustajallamme. Ja niin vaan tshekit pääsivät syöttämään eräpalloa tilanteessa 20-18, mutta Jyrki sai pallon tapettua. Sitten pidimme syötön, kun kaveri teki kolme virhettä putkeen, ja erä meille 22-20. Huh, miten huono peli meiltä!

Näissä olosuhteissa rannasta pitää lähteä mahdollisimman nopeasti pois, joten välittömästi lähdimme pyörillämme viereisen urheilukeskuksen areenalle suihkuun. Tässä paikassa otellaan kisojen judo-, karate- ja taekwondo-ottelut. Siellä käymme suihkussa ja huilaamassa.

Lyhyen huilin jälkeen takaisin rantaan. Pääsarjamme eli M45 alkulohkon toinen peli alkoi klo 11. Pilvetön taivas, tyyntä, ja lämpötila lähempänä neljääkymppiä kuin kolmeakymppiä. Vastassa slovenialainen pari, joka osasi pelata biitsiä. Alku oli meillä vahva, johdettiin 5-2 ja tekniselle aikalisälle menimme 14-7 johdossa. Olivat päättäneet syöttää koko ajan Jyrkille, tavoitteena väsyttää Iso Kissa. Taktiikka alkoi tuottaa tulosta, kuuma ilma ja kova rasitus veivät Jyrkin koneen punaiselle. Virheitä tuli, vastustaja pääsi iholle, mutta onneksi tuomari vihelsi meille erän (21-19) vastustajan epäpuhtaasta sormipassista.

Toinen erä kulki samalla tavalla kuin mihin ensimmäinen päättyi. Tasatahtia mentiin, tekninen aikalisä pidettiin tilanteessa 11-10 meille. Sitten saimme vähän kaulaa, mutta kaveri tuli uudestaan iholle. Mutta Jyrki teki kuin tekikin erän lopussa tarvittavat ratkaisut, ja erä meille 21-19.

Ja taas pyörän selkään, judohallille suihkuun, välipunnitus judokien kanssa (Jyrki olisi päässyt kevyesti? raskaaseen sarjaan), ja sitten hotellimme valmistama Take away -pastalounas. Täällä osaavat tuollaisenkin kylmän kanapastan valmistaa niin, että se maistuu herkulliselta! Vaikka sitten pukukopin penkillä kertakäyttöhaarukalla suoraan ”purkista”! Päälle otimme torkut judohallin katsomon ylätasanteella – sielläkin lämpötila oli lähes 30 astetta.

Askeettinen välipalaravintolamme

Ja sitten pari sanaa italialaisesta pelisysteemistä. Tänään rannassa saimme kuulla, että M45-sarjan pelisysteemiä oli muutettu niin, että pelataan puolivälierät. Sinänsä urheilullinen ratkaisu, sillä alkulohkot jaettiin summamutikassa, ja kuten jo aiemmin totesimme, meidän alkulohkomme on todella kova. Ehkä tähän vaikutti se, että Bertoli-Cantagalli yllättäen hävisivät puolalaisille, ja alkoi näyttää siltä, että ehkä he eivät voitakaan lohkoaan…. Mutta joka päivä jotain uutta!

Klo 15 meillä oli sitten turnauksen toistaiseksi kovin ottelu. Vastaan asettuivat nämä Italian legendat. Voittamalla yhden erän voittaisimme alkulohkomme. Siitä tuli tiukka peli. Teimme turhan paljon virheitä, sekaan mahtui muutamia hyviäkin suorituksia, ja hävisimme 0-2 (16-21, 18-21). Varsinkin toinen erä oli ihan vietävissä: johdimme 18-17 ja saimme Jyrkin puolustuksen kautta paikan tehdä pisteen, mutta epäonneksi Jyrkin viistotshekki vieri verkkonauhaa pitkin leveäksi. Tilaa siellä kyllä oli. Sitten teimme kolme virhettä putkeen, ja erä italialaisille siis 21-18. Mutta positiivistakin löysimme: Hessu torjui kerran Bertolin, kaksi (!) kertaa Cantagallin, ja Jyrki torjui kerran Bertolin. Ihan voitettavissa oleva pari kunhan pelaamme hieman paremmin. Nyt annoimme tasoitusta jo sillä, että meillä oli alla kaksi peliä, heillä tämä oli päivän ainoa ottelu. Lopuksi totesimme pastamaan legendoille, että toivottavasti saamme revanssin finaalissa. Saimme myös kutsun tulla ensi kesänä pelaamaan Riminille kovatasoista Masters –eli ikämiesturnausta...

Kuvassa vasemmalta: Bertoli, Paija, Thauvon ja Cantagalli.

Tulimme siis M45-alkulohkossamme toiseksi. Se tarkoittaa puolivälierää perjantaina klo 15. Tämän kuolemanottelun voitolla (vastustajaa emme vielä tiedä) aukeaisi paikka välierään ja mitalipeleihin, jotka pelataan Sabbiadoron Beach Areenalla.

Torstaina pelimme jatkuvat M40-sarjan viimeisillä alkulohkon peleillä. Meillä on alla kaksi puhdasta 2-0 voittoa, ja torstaina edessä on kaksi peliä. Voittamalla toisen niistä selvitämme tiemme välieriin ja Beach Arenalle.

Matka jatkuu, kaikki on omissa käsissämme.

Kultainen hiekka

On tiistaiaamu, kello on 9.30, ja istumme hotellimme terassilla välipäivää viettäen. Pöydässämme on Capuccinot ja aprikoosihillolla täytetyt croissantit. Meillä on vihdoin aikaa kirjoittaa päivitys ensimmäisten päivien tapahtumista.

Sunnuntain matka sujui hyvin. Lennot olivat ajallaan, ja järjestäjien organisoima kuski oli meitä vastassa Venetsian lentokentällä. Vastassa oli myös kuuma ja kostea ilma: aurinko paistoi ohuen pilviverhon läpi ja lämpötila oli 29 astetta varjossa. Saimme kyydin Lignanon kilpailukeskukseen, jossa hoidimme akkreditoinnin. Näytimme vaaditut lääkärintodistukset ja vakuutuskirjat, ja allekirjoitimme sitoumuksen, jolla vapautimme kisajärjestäjän kaikesta vastuusta. Sen jälkeen suoritimme hotellilla nopean sisäänkirjautumisen ja vaatteiden vaihdon, ja suuntasimme rantaan treeneihin.

Ja rantaa täällä riittää. Sabbiadoro (Kultainen hiekka) on unelias turistikohde, jonka ranta on 8 km pitkä. Pehmeää, kullanväristä hiekkaa. Kävelimme pelikentille, josta löysimme suomalaiset pelikaverimme jo treenaamassa.

Kevyt treeni teki hyvää: hiki pintaan ja kuonat ulos. Erityisesti Jyrkillä sitä kuonaa olikin edellisillan Konnien rapujuhlien ansiosta…

Illan tekninen palaveri oli farssi. Siellä ei vieläkään selvinnyt otteluohjelmaa, pelisysteemiä, lohkojakoja, ei oikeastaan mitään hyödyllistä. Mutta tuttuja vastustajia oli paikalla. Sydneyn turnauksemme ykkönen (Venäjä) ja kakkonen (Puola) ovat turnauksessa mukana. Ja kun pääsarjaamme lisätään nuo Italian legendat Bertoli-Cantagalli, niin voimme todeta, että M45+ -sarja on todella kovatasoinen!

Maanantaiaamun teknisessä palaverissa vihdoin saimme selvyyttä ohjelmaan, mutta vain maanantain osalta. Ensimmäinen peli klo 12, vastassa meille tuntematon puolalaispari, ja toinen peli klo 16, vastassa meille niin tuttu Sydneyn turnauksen välierävastustajamme Puolasta. Revanssin paikka siis! (Huvittavaa oli se, että emme vielä tienneet ovatko nuo pelit M40 vai M45 –sarjaa, sillä aivan kuten me, myös vastustajamme ovat mukana molemmissa sarjoissa.)

Rannassa se sitten selvisi! M45 –sarjan lohkojako! Neljän joukkueen lohkossamme on mukana Bertoli-Cantagalli, puolalaiset hopeamitalistit Sydneystä, ja me sekä joku meille tuntematon pari. Ja systeemi on raaka: kolmesta lohkosta voittajat välieriin, ja paras kakkonen vielä mukaan. Annoimme hieman palautetta järjestäjille siitä, että kukaan ei ole todellakaan selvittänyt minkäänlaista rankingiä lohkojakoa varten. Meillä on ehdottomasti kovin alkulohko.

Ensimmäinen ottelu oli siis M40-sarjaa. Lähdimme peliin varovasti tunnustellen, tilanne taisi olla 4-3 meille ensimmäisessä puoltenvaihdossa, mutta sitten painoimme kaasua. Pelasimme melko virheettömästi, hyvällä prosentilla, ja peli meille 2-0 (21-13, 21-9). Peli pysyi meidän hallussamme koko ajan, eikä vastustajamme Pronczuk-Chemicz pystyneet horjuttamaan meitä missään vaiheessa.

Ekan pelin jälkeen sitten selvisi, että aikataulua oli muutettu, ja seuraava pelimme olisi klo 15 eikä klo 16. Järjestäjät eivät vaan olleet huomanneet sitä, että meille oli varattu tuomarointivuoro klo 15! Ja taas selviteltiin ja säädettiin… Ainakin Beach Volleyn osalta järjestelyt ovat olleet yhtä kaaosta koko ajan.

No, ei siinä sitten mitään muuta kuin välisuihku, pastalounas, ja vartin verran makoilua läheisen kisakeskuksen aulan sohvilla. Ja taas rantaan. Olosuhteista sen verran, että aurinko paistaa, ilma on todella kostea, lämpötila varjossa on 27-29, ja tuulta ei ole juuri lainkaan (mikä on siis hyvä meille!), joten pelaaminen kuumalla hiekalla on todella rankkaa. Hiki virtaa ja vettä kuluu. Lämmittelyineen urheilusuoritus kestää noin tunnin, joten kovin montaa peliä ei jaksa päivässä pelata.

Päivän toiseen otteluun: vastassa siis puolalaispari Komosinski-Lewicki, ja lähdimme liikkeelle revanssinmaku suussa. Peli alkoi tasaisesti, kummallakin joukkueella aika vahva side-out –peli. Puolalaispari oli päättänyt kuormittaa meidän isokokoisempaa kaveria, joka oli meille pieni yllätys, sillä Sydneyn välierässä kuormittivat Hessua. Ehkä taktiikalla pyrittiin väsyttämään Jyrkiä… Pikku hiljaa pelin edetessä ote kääntyi meille pienikokoisemman puolalaisen tehdessä muutamia virheitä. Johdimme turvallisen tuntuisesti 15-10, kunnes sitten näytti hetken siltä, että vastustajan taktiikka alkoi purra, ja Jyrkille tuli muutamia helpohkoja virheitä, ja vastustaja pääsi peliin mukaan. Tilanteessa 17-15 Jyrki palautui ennalleen, ja loppu meni varmasti ja virheettömästi siten, että voitimme ensimmäisen erän 21-18. Toiseen erään lähtiessämme päätimme panostaa vahvaan alkuun, sillä meillä on usein voitetun erän jälkeen ollut vaikeuksia. Lähdimme kentälle hyvin keskittyneesti, sillä revanssista oli vasta puolet hoidettu. Tämä tuotti tulosta: puolia vaihdettiin tilanteessa 5-2. Jatkoimme edelleen pienemmän (ja ainakin sillä hetkellä heikomman) puolalaisen painostamista. Muutaman kerran syöttö lipsahti liian keskelle, jolloin pidempi kaveri pääsi nostamaan ja hyökkäämään 100%:n tehoilla. Tosin kerran Jyrki nappasi pisteen ässäsyötöllä pidemmän puolaisen puolelta syöttämällä pyytämättä ja yllättäen sivurajalle! Veimme pelin hyvällä asenteella ja keskittymisellä loppuun asti, ja pisteet meille 21-13. Maukas revanssi tuntui hyvältä kahden vuoden odotuksen jälkeen. Kaiken kaikkiaan voimme sanoa, että pelasimme kesän parasta peliä. Elokuun ja syyskuun treenaaminen näkyi selvästi parempana pallo- ja suoritusvarmuutena.

Tuomaroituamme yhden pelin meitä haastateltiin turnausjärjestäjien tekeillä olevaan esittelyvideoon. Haastattelijana oli BBC:n toimittaja ja kuvaaja. Lupasivat tulla vielä kuvaamaan meidän peliämme mahdollisesti keskiviikkona.

Jäimme myös katsomaan alkulohkomme mielenkiintoista peliä: Bertoli-Cantagalli vastaan puolaiset ystävämme Komosinski-Lewicki. Ensimmäinen erä meni italialaisille puolalaisten hermoillessa erän alussa. Toinen erä oli tiukka, olisi voinut kääntyä kummalle vaan, mutta niin vain puolalaiset väänsivät erävoiton. Kolmannessa erässä Cantagalli oli selvästi väsynyt, ja teki muutamia helppoja virheitä. Erä lopulta melko selvästi puolalaisille 15-12, ja kisan ensimmäinen yllätys oli valmis! Tuomarina ottelussa toimi muuten suomalainen Sauli Lehtinen, joka kolmannessa erässä tuomitsi hieman epäselvän painopallotilanteen puolalaisille (mielestämme ihan oikein), ja sai siten aikaan melkoista suukopua italialaisten puolelta. Mutta täällä ei kuvia kumarrella!

Päivän päätteeksi kävelimme hotellille, palkitsimme itsemme oluella uima-altaalla, sekä hyvällä neljän ruokalajin illallisella hotellimme ravintolassa. Hotellimme on vaatimaton kolmen tähden hotelli, mutta hinta-laatusuhde on hyvä: puolihoidolla saamme joka ilta kunnon illallisen hyvin edullisesti. Ja täällä urheilija pysyy kunnossa, kun joka kerta ”alkuruokana” on iso lautasellinen pastaa.

Tänään on siis välipäivä. Ottelumme jatkuvat vasta keskiviikkona, ja alustavan tiedon mukaan meillä on neljä (!) peliä. Kaksi niistä M40- ja kaksi M45 –sarjaa. Päivän päätteeksi kohtaamme italian legendat Bertolin ja Cantagallin. Siinä ottelussa sitten ratkeaa pääsemmekö välieriin vai emme. Tänään lepäämme ja tankkaamme, sillä huomisesta tulee erittäin kova ja rankka päivä.

Biitsikonnat tulevat ulos kuorestaan!

Siitä on aikaa kun edellisen kerran olemme tälle blogille kirjoittaneet. Sydneyn reissun jälkeen vetäydyimme kuoreen, parantelimme vammoja, ja yllätys yllätys…harjoittelimme! Nyt on aika jälleen lähteä tavoittelemaan menestystä kansainvälisillä kentillä: osallistumme European Masters Games – tapahtumaan, ja pääsemme kirmaamaan M45-sarjaan nuorina tulokkaina.

Kahden vuoden aikana on vammoja paranneltu: akilleet on pehmitetty, välilevyt aseteltu. Uusiakin vammoja on ehtinyt kertyä, mutta juuri tällä hetkellä tilanne näyttää ihan hyvältä.

Odotettavissa on kohtuullisen kovia pelejä, sillä M45-sarjamme vastustajista löytyy ainakin kokeneimmille faneillemme tuttuja nimiä: Franco Bertoli ja Luca Cantagalli. Meriitit sisälentopallosta ovat kohtuulliset: kaksi maailmanmestaruutta (-90 ja -94) sekä olympiapronssi (-84) ja olympiahopea (-96) Italian maajoukkueessa. Mielenkiintoista nähdä missä kunnossa herrat ovat itsensä pitäneet, ja ennen kaikkea miten heiltä sujuu Beach Volley. Toivottavasti pääsemme pelaamaan heitä vastaan, ja mielellään finaalissa.

Matkamme alkaa sunnuntaiaamuna lennolla Frankfurtin kautta Venetsiaan. Perillä Lignanossa olemme iltapäivällä, ja päivän päätteeksi olemme varanneet pelikentiltä treenivuoron. Maanantaina aamulla on tekninen palaveri, ja ilmeisesti vasta sitten tiedämme otteluohjelman. Päivityksiä viikon tapahtumista on luvassa…