Pysähdyksemme Bangkokissa sujui hyvin. Jätimme muut Team Finlandin jäsenet jatkamaan matkaansa suoraan Lontooseen, ja edelleen Helsinkiin. Taksikuskimme oli lentokentän tuloaulassa vastassa, ja vei meidät hotellille. Kello oli paikallista aikaa noin puoliyö. Nälkäisinä kävimme syömässä, ja sitten menimme rättiväsyneinä nukkumaan.
Aamulla maittavan ja runsaan aamiaisen jälkeen oppaamme tuli hakemaan meidät retkelle. Tutustuimme ensin Bangkokin liikenneruuhkaan, ja sen jälkeen Thaimaan kuninkaalliseen Suureen Palatsiin (The Grand Palace). Yli 200 000 neliömetrin alueella on Thaimaan kuninkaallisen perheen asuntoja sekä hallinnollisia rakennuksia. Merkittävä ja ehkä mieleenpainuvin rakennus oli Buddha Emeraldan temppeli, jossa pysähdyimme paikalliseen tapaan hiljentymässä.
Myöhemmin päivällä kävimme myös veneajelulla Bangkokin suurimmalla joella, ja sen yhteyteen rakennetuilla kanavilla. Vene oli puurakenteinen, muistutti muodoltaan suurikokoista venetsialaista gondolia, mutta joka oli tuunattu asentamalla perään henkilöauton moottorin kokoinen dieselhärveli, joka tuuppasi veneen hurjaan vauhtiin joen aallokossa. Ja kun taivaalta vielä satoi kovan ukkosmyrskyn jäljiltä vettä olimme retken päätteeksi läpimärkiä.
Sitten saimme kyydin hotellille, ja kävimme hotellin lähellä olevassa Mango Tree –ravintolassa syömässä erinomaisen Thai-aterian pitkän kaavan mukaan. Ja odottelimme lähtöä lentokentälle rentoutumalla hotellin uima-altaalla.
Nyt on aamuyö Suomenaikaa, ja istumme ahtaissa MD-11 turistiluokan penkeissä. Toiveistamme huolimatta emme saaneet upgreidiä businekseen, ja nyt selkää särkee ja jalat ovat jäykät. Saimme sentään exitin vieressä olevat eturivin paikat, että jalkamme eivät ole aivan solmussa. Laskeudumme Helsinkiin tunnin kuluttua.
Vaikka paluu arkeen on vääjäämättä edessämme, lämmittävät meitä matkan aikana kokemamme upeat hetket mieltämme. Olemme saaneet toteuttaa yhden unelmamme, jota tulemme muistelemaan ja kertaamaan koko loppuelämämme.
Haluamme esittää kiitoksemme tämän unelman toteuttamiseen osallistuneille henkilöille. Kiitos valmentajallemme Jussi Tommolalle, joka kärsivällisesti ja pyyteettömästi on ohjannut meitä sunnuntaiaamuisin. Kiitos Fysioseiskan fysioterapeuteille ja hierojille, erityisesti Tuomo Hertsille ja Martti Alangolle. Kiitos ortopedian erikoislääkäri Jukka Leinoselle. Kiitos urheilulääketieteen erikoislääkärille Pippa Laukalle ja ortopedian erikoislääkärille Aleksi Kallioniemelle. Kiitos sparrausvastustajillemme Hietsussa ja Kivistössä, sekä kaikille kannustajillemme ja tukijoillemme. Erityisesti tsemppi pelikavereiltamme Aikakonnista ja Kynamosta on ollut merkittävää ja kannustavaa. Kiitos Hietsu Beach Volleyn Ilkka Lassilalle ja Tuomas Yli-Hietaselle välinelainasta. Kiitos myös Team Finlandin jäsenille, joiden kanssa saimme viettää unohtumattomia hetkiä Sydneyn kisaviikon aikana. Kiitos Aktiv-Resorin Terja Heikkilälle, joka junaili matkamme.
Kiitos Henrille ja Pepille, sekä Juliannalle ja Ellenille, jotka aina ovat jaksaneet uskoa isien menestykseen. Ja ennen kaikkea kiitos Krista ja Laura, että annoitte meidän toteuttaa tämän haaveemme.
Biitsikonnat päättävät lähetyksen tähän ja vetäytyvät kuoreensa - toistaiseksi.
Tästä tulikin hyvä retki, paras retki ikinä!
keskiviikko 21. lokakuuta 2009
maanantai 19. lokakuuta 2009
Päättäjäisjuhlat ja Näkemiin Sydney
Lauantaina palkintojen jaon jälkeen istuimme tovin rannan ”klubitalolla” ja rentouduimme ystävien seurassa. Paikallisen hengenpelastustiimin toimistosta saimme ostaa perinteiset hengenpelastajan lakit, ja saimme vielä kaupan päälle muutakin "rekvisiittaa". Skoolailimme ja onnittelimme toisiamme, ja auringon laskiessa Jykän taa, lauloimme suomalaisporukalla Dingon Autiotaloa...
Illalla hotellille päästyämme avasimme Hunter Valleystä ostetun kuohuviinin, joka oli meitä jääkaapissa odottamassa. Maljoja nostettiin, puheita pidettiin, luonnollisesti. Sitten pikainen suihku, ja blogipäivitys, ja sen jälkeen syömään pienellä seurueella viereisen korttelin Thai-ravintolaan. Ravintola on ns. BYO eli Bring Your Own eli OPM eli omat pullot mukaan. Niinpä ruoan tilattuamme oli kipaistava seuraavassa korttelissa olevassa Bottle Shopissa, jotta saimme ruuan kanssa olutta ja viiniä. Erinomainen järjestely: saimme valita viinikaupan laajasta valikoimasta kylmiöstä sopivan viinin, ja sitten ravintolan henkilökunta toi lasit, avasi pullon ja tarjoili juomat. Veloitus tästä oli 2 AUD per henkilö, eli noin 1,5 euroa per hlö.
Ruokailun jälkeen halusimme tietysti mennä vielä baariin tai yökerhoon. Mutta yllätys yllätys, hotellimme sijaitsi kaupunginosassa (Surry Hills), jossa kaikki ravintolat menevät kiinni viimeistään klo 24. Kävelimme siis seuraavaan kaupunginosaan, jossa ravintolat saivat olla auki aina kello kuuteen asti aamulla. No, me emme pitkän pelipäivän (tai oikeastaan peliviikon jälkeen) jaksaneet niin pitkään, vaan palasimme hotellille nukkumaan jo kahden maissa yöllä.
Tässä vaiheessa on mainittava, että arvostuksemme kaikkia huippurheilijoita kohtaan nousi taas piirun verran (jos se nyt enää voi edes nousta...). Nyt ymmärrämme entistä paremmin mitä vaatii kilpaileminen ja menestyminen jossain kaukana maailmalla kisoissa, joissa pitää pystyä tekemään huippusuoritus päivästä toiseen, ja joissa olosuhteet ovat sellaiset mihin et ole aiemmin urheilijan urallasi tottunut.
Sunnuntai olikin sitten palauttelupäivä. Nukuimme pitkään (eka kerta koko reissun aikana kun nukuimme myöhempään kuin kahdeksaan!), söimme rauhassa aamiasta ja kertasimme edellisen päivän pelejä. Päivitimme blogia, otimme nokoset, ja sitten
iltapäivällä lähdimme lautalla Sydneyn Olympiapuistoon katsomaan naisten lentopallon N45 loppuottelua, jossa Suomi pelasi Kanadaa vastaan. Valitettava 1-3 tappio Suomelle, mutta ”mitsku on aina mitsku”, joten hyvällä tuulella naisetkin lopulta olivat saatuaan hopeamitalit kaulaansa.
Illalla hotellille päästyämme avasimme Hunter Valleystä ostetun kuohuviinin, joka oli meitä jääkaapissa odottamassa. Maljoja nostettiin, puheita pidettiin, luonnollisesti. Sitten pikainen suihku, ja blogipäivitys, ja sen jälkeen syömään pienellä seurueella viereisen korttelin Thai-ravintolaan. Ravintola on ns. BYO eli Bring Your Own eli OPM eli omat pullot mukaan. Niinpä ruoan tilattuamme oli kipaistava seuraavassa korttelissa olevassa Bottle Shopissa, jotta saimme ruuan kanssa olutta ja viiniä. Erinomainen järjestely: saimme valita viinikaupan laajasta valikoimasta kylmiöstä sopivan viinin, ja sitten ravintolan henkilökunta toi lasit, avasi pullon ja tarjoili juomat. Veloitus tästä oli 2 AUD per henkilö, eli noin 1,5 euroa per hlö.
Ruokailun jälkeen halusimme tietysti mennä vielä baariin tai yökerhoon. Mutta yllätys yllätys, hotellimme sijaitsi kaupunginosassa (Surry Hills), jossa kaikki ravintolat menevät kiinni viimeistään klo 24. Kävelimme siis seuraavaan kaupunginosaan, jossa ravintolat saivat olla auki aina kello kuuteen asti aamulla. No, me emme pitkän pelipäivän (tai oikeastaan peliviikon jälkeen) jaksaneet niin pitkään, vaan palasimme hotellille nukkumaan jo kahden maissa yöllä.
Tässä vaiheessa on mainittava, että arvostuksemme kaikkia huippurheilijoita kohtaan nousi taas piirun verran (jos se nyt enää voi edes nousta...). Nyt ymmärrämme entistä paremmin mitä vaatii kilpaileminen ja menestyminen jossain kaukana maailmalla kisoissa, joissa pitää pystyä tekemään huippusuoritus päivästä toiseen, ja joissa olosuhteet ovat sellaiset mihin et ole aiemmin urheilijan urallasi tottunut.
Sunnuntai olikin sitten palauttelupäivä. Nukuimme pitkään (eka kerta koko reissun aikana kun nukuimme myöhempään kuin kahdeksaan!), söimme rauhassa aamiasta ja kertasimme edellisen päivän pelejä. Päivitimme blogia, otimme nokoset, ja sitten
iltapäivällä lähdimme lautalla Sydneyn Olympiapuistoon katsomaan naisten lentopallon N45 loppuottelua, jossa Suomi pelasi Kanadaa vastaan. Valitettava 1-3 tappio Suomelle, mutta ”mitsku on aina mitsku”, joten hyvällä tuulella naisetkin lopulta olivat saatuaan hopeamitalit kaulaansa.Ottelun jälkeen palasimme keskustaan junalla, ja osallistuimme päättäjäisseremoniaan ja -juhlallisuuksiin. Sydneyn Darling Harbourissa oli iso puistoalue aidattu kisoihin osallistujien omaan juhlaan. Tilaisuus alkoi olympialaisten mukaisesti lipun laskulla, ja sen luovuttamisella seuraavalle kisakaupungille, joka on Italian Torino (elokuussa 2013). Lippu lähti Sydneyn esiintymislavalta juhlallisesti Fiatilla kohti Torinoa. Sen jälkeen meitä viihdytti kolme aussibändiä, joista erityisesti The Dragons osasi ottaa kansaivälisen yleisönsä laulattamalla ja huudattamalla tunnettuja rock-klassikoita.
Tunnelma oli hieno. Tähtikirkas taivas yläpuolellamme, esiintymislavan takana nousevat Sydneyn valaistut pilvenpiirtäjät, ympärillämme juhlivat urheilijat, mitalistien onnittelut ja selkään taputtelut, sekä tapahtumien kertaamiset vastustajien kanssa loivat unohtumattomat puitteet. Fiilis oli oikeasti kuin olympiaurheilijalla, joka kuuluu kansaiväliseen urheilijoiden yhteisöön, jolla on yhteinen kieli: urheilu, hyvä ja rento fiilis sekä itsensä voittaminen.
Näissä fiiliksissä pysähdyimme juhlien päätyttyä Darling Harbourin laiturille istumaan, katsoimme yöllistä merta, ja tunsimme hetken pysähtyvän.
Tunnelma oli hieno. Tähtikirkas taivas yläpuolellamme, esiintymislavan takana nousevat Sydneyn valaistut pilvenpiirtäjät, ympärillämme juhlivat urheilijat, mitalistien onnittelut ja selkään taputtelut, sekä tapahtumien kertaamiset vastustajien kanssa loivat unohtumattomat puitteet. Fiilis oli oikeasti kuin olympiaurheilijalla, joka kuuluu kansaiväliseen urheilijoiden yhteisöön, jolla on yhteinen kieli: urheilu, hyvä ja rento fiilis sekä itsensä voittaminen.
Näissä fiiliksissä pysähdyimme juhlien päätyttyä Darling Harbourin laiturille istumaan, katsoimme yöllistä merta, ja tunsimme hetken pysähtyvän.
”Now young faces grow sad and old, and hearts of fire grow cold
We swore blood brothers against the wind, now I’m ready to grow young again.”
We swore blood brothers against the wind, now I’m ready to grow young again.”
Maanantaina oli vuorossa paluu arkeen, eli pakkaaminen, huoneen luovutus, viimeinen kierros kaupungilla, ja taksimatka lentokentälle. Matka kohti kotia alkoi, mutta ennen kotiinpaluuta on vuorossa retkemme osa kuusi, eli ”One night in Bangkok”.
Näkemiin Sydney
lauantai 17. lokakuuta 2009
Mitalipelit
PUOLIVÄLIERÄN JÄLKEEN:
Kirjoitan tätä pätkää rannassa aamuisen puolivälieräottelun jälkeen. Käteni tärisevät vieläkin....
Vastaamme saimme mielestämme meille pahimmman mahdollisen vastustajan: venäläiset papat. Toinen heistä voitti jo mestaruuden 55+ sarjassa, ja katsoimme jo silloin ihaillen käsien pehmeyttä ja tarkkutta, sekä pelisilmää. Ja pituutta on vain 175 cm. Mutta kädet roikkuvat melkein polvissa. Rusketuksen perusteella hän on viettänyt aikaa Sotshin biitsillä paljonkin. Parina hänellä oli nuorempi ja vähän pidempi kaveri, joka on myös erittäin hyvin sijoittuva ja liikkuva. Ja tarkat kädet hänelläkin on.
Ja pari pelaa sitä meille inhottavaa peliä: ei torjuntaa, ja kaikki löysät hyökkäykset noukkivat varmasti, ja toisaalta sieltä ei tullut yhtään kovaa hyökkäystä, vaan aina rystysillä tai tsekillä palloa pitkään nurkkaan, tai lyhyyt viistoon. Ja Jykän jalka kun on mikä on niin puolustuksellisesti tuo tyyli on meille haastavaa. Ja Jykän hyökkäys kun ei nyt lähde korkealta ja kovaa, niin pallon tappo on vaikeaa kun kaverit seisovat linjassa.
Ja sitten se pieni jäpitys kun kyseessä on kuolemanottelu.... Eka erä jäykisteltiin, ei saatu passia tarpeeksi pintaan, ja venäläispapat puolustivat meidän löysät tsekkilyöntimme helposti. Ja erä papoille 21-18.
Toiseen erään päätimme parantaa passipeliä, kunnolla pintaan, ja se auttoi. Toinen erä meille 21-18.
Kirjoitan tätä pätkää rannassa aamuisen puolivälieräottelun jälkeen. Käteni tärisevät vieläkin....
Vastaamme saimme mielestämme meille pahimmman mahdollisen vastustajan: venäläiset papat. Toinen heistä voitti jo mestaruuden 55+ sarjassa, ja katsoimme jo silloin ihaillen käsien pehmeyttä ja tarkkutta, sekä pelisilmää. Ja pituutta on vain 175 cm. Mutta kädet roikkuvat melkein polvissa. Rusketuksen perusteella hän on viettänyt aikaa Sotshin biitsillä paljonkin. Parina hänellä oli nuorempi ja vähän pidempi kaveri, joka on myös erittäin hyvin sijoittuva ja liikkuva. Ja tarkat kädet hänelläkin on.
Ja pari pelaa sitä meille inhottavaa peliä: ei torjuntaa, ja kaikki löysät hyökkäykset noukkivat varmasti, ja toisaalta sieltä ei tullut yhtään kovaa hyökkäystä, vaan aina rystysillä tai tsekillä palloa pitkään nurkkaan, tai lyhyyt viistoon. Ja Jykän jalka kun on mikä on niin puolustuksellisesti tuo tyyli on meille haastavaa. Ja Jykän hyökkäys kun ei nyt lähde korkealta ja kovaa, niin pallon tappo on vaikeaa kun kaverit seisovat linjassa.
Ja sitten se pieni jäpitys kun kyseessä on kuolemanottelu.... Eka erä jäykisteltiin, ei saatu passia tarpeeksi pintaan, ja venäläispapat puolustivat meidän löysät tsekkilyöntimme helposti. Ja erä papoille 21-18.
Toiseen erään päätimme parantaa passipeliä, kunnolla pintaan, ja se auttoi. Toinen erä meille 21-18.
Kolmas erä olikin sitten yhtä tuskaa. Heti alussa papat saivat parin pinnan kaulan, ja johtivat 6-4 ja 8-6. Tilanteessa 11-9 meillä oli syöttö, tuli vastapallo, Jykä laittoi hienosti poukilla takakentälle, mutta pallo meni sentin pitkäksi. Tilanne siis 12-9 ja olimme sillassa. Saimme kuitenkin sideoutin, ja Jykä meni syöttämään tilanteessa 10-12. Jykä päätti vaihtaa taktiikkaa, ja syöttikin nuoremmalle venäläiselle vastatuuleen. Ja se onnistui: yksi melkein ässä, pari huono nostoa, sieltä meille helppo pallo, ja pisteitä tuli. 13-12 meille. Sitten nuorempi venäläinen löi pallon pitkäksi, ja meillä käsissä ottelupallo. Emme saaneet poikki omasta syötöstä, vaan russki-pojat kavensivat 14-13. Syöttivät Hessulle, nappinosto, Jykän nappipassi, ja Hessu niittasi pallon kenttään!!! Aaaaaahhh! 15-13 meille. Kyllä tuntui hyvältä! Pantiin Jykän kanssa sellainen show ja tuuletukset pystyyn, että koko ranta taputti meille.
Ja seuraavana välierä klo 12 pääkentällä.
Ja seuraavana välierä klo 12 pääkentällä.
VÄLIERÄN JÄLKEEN:
Välierässä vastaan asettui puolalaispari, joka on aikoinaan kiertänyt maailmalla FIVB World Touria. Ikää miehillä oli 44 ja 45, toinen pidempi ”torjuja”, ja toinen lyhyempi. Pääkentän ympärille oli kerääntynyt melkoinen joukko katsojia kaikista maista, eniten australialaisia, joita vastaan olemme viikon aikana pelanneet, ja joihin olemme myös tutustuneet. Kaikki ihmettelevät miten Jykä voi pelata, ja antoivat Jykälle kovasti kannustusta.
Peli alkoi tiukasti, johdimme 4-3 tilanteessa, sitten olimme 6-8 tappiolla, ja pikkuhiljaa taitavat ja kokeneet puolalaiset lisäsivät painetta. Alun jälkeen siirtyivät syöttämään Hessulle, jolla oli nostossa vaikeuksia. Se taas johti siihen, että Jykä ei päässyt kunnolla passaamaan, ja kovassa tuulessa passit jäivät enimmäkseen irti. Lyönnistä tuli sitten pehmeä, ja puolalaiset noukkivat ne helposti. Hävisimme 17-21.
Toiseen erään lähdimme uudella puhdilla, mutta alku oli vaikea. Kaveri meni 0-4 johtoon. Sitten vähän saimme omasta pelistämme kiinni, ja kavensimme. Puolia vaihdettiin 2-5 tilanteessa. Sitten mentiin hetki tasatahtiin, mutta sitten Hessun nosto repsahti, sen takia pari epätarkkaa passia Jykältä, ja Hessun hyökkäysvirheitä. Tilanne oli pian 8-16. Sen jälkeen yritimme vielä, nousimme 12 pisteeseen, mutta tappio tuli 12-21. Ja kutsu kävi pronssiotteluun. Damn!
Peli alkoi tiukasti, johdimme 4-3 tilanteessa, sitten olimme 6-8 tappiolla, ja pikkuhiljaa taitavat ja kokeneet puolalaiset lisäsivät painetta. Alun jälkeen siirtyivät syöttämään Hessulle, jolla oli nostossa vaikeuksia. Se taas johti siihen, että Jykä ei päässyt kunnolla passaamaan, ja kovassa tuulessa passit jäivät enimmäkseen irti. Lyönnistä tuli sitten pehmeä, ja puolalaiset noukkivat ne helposti. Hävisimme 17-21.
Toiseen erään lähdimme uudella puhdilla, mutta alku oli vaikea. Kaveri meni 0-4 johtoon. Sitten vähän saimme omasta pelistämme kiinni, ja kavensimme. Puolia vaihdettiin 2-5 tilanteessa. Sitten mentiin hetki tasatahtiin, mutta sitten Hessun nosto repsahti, sen takia pari epätarkkaa passia Jykältä, ja Hessun hyökkäysvirheitä. Tilanne oli pian 8-16. Sen jälkeen yritimme vielä, nousimme 12 pisteeseen, mutta tappio tuli 12-21. Ja kutsu kävi pronssiotteluun. Damn!
PRONSSIOTTELUN JÄLKEEN:
Pronssiottelussa meitä vastaan tuli venäläispari, jonka olimme voittaneet alkulohkossa 2-0. Eka erä oli meidän hallintaamme alusta asti, lopussa kaveri pääsi lähemmäksi, ja voitimme 21-18. Toinen erä lähti tietysti liikkeelle nihkeästi, mutta sitten tappiotilanteessa 4-6 saimme syöttöön vaikeutta, ja vastustaja teki pari helppoa virhettä, jä kääsimme toisen erän meille kiskomalla 5 pisteen kaulan. Loppuerässä meillä ei ollut vaikeuksia, vastustaja teki vielä muutaman virheen, ja toinen erä meille 21-12.
Erityiskiitokset haluamme mainita mainiolle suomalaisjoukkueen kannustajakaksikolle, joka piiskasi meitä entistäkin keskittyneempiin ja huikeisiin suorituksiin.
Erityiskiitokset haluamme mainita mainiolle suomalaisjoukkueen kannustajakaksikolle, joka piiskasi meitä entistäkin keskittyneempiin ja huikeisiin suorituksiin.
Pronssimitali näissä olosuhteissa ja Jykän jalan myötä antamassamme tasoituksessa saavutimme sen mikä mahdollista oli. Mahtava fiilis, nyt PARTY, PARTY, PARTY!
Palkintojen jaon jälkeen oluella Jarkin kanssa:
perjantai 16. lokakuuta 2009
Perjantain pelit
Aamulla menimme siis rantaan ja peli klo 11.45. Voitolla irtoaa lohkon ykkössija, ja toivottavavasti helpompi puolivälierävastus.
Vastustajamme oli aussipari ja keli oli taas tuulisempi, joten pelihousun lahjetta väpätti muukin kuin tuuli... Eihän näistä koskaan tiedä, kun pakkovoittoa haetaan. No, vastus olikin alkulohkon heikoin pari, ja peruspelillä hoidimme ekan erän kotiin 21-12. Toinen erä oli sitten hankalampi, lähdimme pelaamaan vastustajamme mukaan, ja alku oli tuskallinen. Saimme kuitenkin oman pelin kuosiin, ja toinen erä meille 21-15.
Kokonaisuudessa peli pelattiin hyvällä huumorilla, ja katsojien kannustamana. Peliämme seurasi mm. kiropraktikkopisteen teippaaja, joka oli teipannut meiltä Jykän ja vastustajalta toisen kaverin. Ikämiesurheilua parhaimmillaan...
Huomenna sitten alkaa tosipelit. Klo 9.00 puolivälierä, sitten toivottavasti välierä klo 12, ja mitaliottelu klo 15.
Ja nyt niitä luvattuja valokuvia satunnaisessa järjestyksessä:
Yleisilmettä rannalta
Rannan kovatasoisin naisten ottelu käynnissä pääkentällä.
Naapurikenttämme
Maroubra Beachin lounaspaviljonki - joka päivä kävimme täällä pastalla.
Yleiskuvaa rannalta
Vastustajamme oli aussipari ja keli oli taas tuulisempi, joten pelihousun lahjetta väpätti muukin kuin tuuli... Eihän näistä koskaan tiedä, kun pakkovoittoa haetaan. No, vastus olikin alkulohkon heikoin pari, ja peruspelillä hoidimme ekan erän kotiin 21-12. Toinen erä oli sitten hankalampi, lähdimme pelaamaan vastustajamme mukaan, ja alku oli tuskallinen. Saimme kuitenkin oman pelin kuosiin, ja toinen erä meille 21-15.
Kokonaisuudessa peli pelattiin hyvällä huumorilla, ja katsojien kannustamana. Peliämme seurasi mm. kiropraktikkopisteen teippaaja, joka oli teipannut meiltä Jykän ja vastustajalta toisen kaverin. Ikämiesurheilua parhaimmillaan...
Huomenna sitten alkaa tosipelit. Klo 9.00 puolivälierä, sitten toivottavasti välierä klo 12, ja mitaliottelu klo 15.
Ja nyt niitä luvattuja valokuvia satunnaisessa järjestyksessä:
Bussissa matkalla rantaan ensimmäisenä pelipäivänä
Kilpailun teknisessä palaverissa kuuntelimme Peteriä.
Alkulohkokenttämme
Yleisilmettä rannalta
Rannan kovatasoisin naisten ottelu käynnissä pääkentällä.
Naapurikenttämme
Maroubra Beachin lounaspaviljonki - joka päivä kävimme täällä pastalla.
Yleiskuvaa rannalta
Jykä kiropraktikon käsittelyssä
Tiimityötä keittiössä, mukana kämppäkaverimme Heidi ja Kalevi.
Tiimityötä keittiössä, mukana kämppäkaverimme Heidi ja Kalevi.
torstai 15. lokakuuta 2009
Torstain pelit
Torstaina alkoi 40+ sarja, joka on varsinainen päätavoitteemme. Olosuhteet pelaamiselle olivat huomattavasti paremmat kuin alkuviikosta: tuuli oli kevyt ja vain puuskittain voimakas. Enimmäkseen saimme pelata erinomaisessa kelissä, lämpötila rannalla noin 25 astetta, ja aurinkoista.
Rannalla on turnausjärjestäjien toimesta kiropraktikkopiste. Paikallisen yliopiston kiropraktikot ja kiropraktikko-opiskelijat hoitavat veloituksetta pelaajia. Jykä on ollut tämän palvelun suurkuluttaja: vähintään kaksi kertaa päivässä hän on ollut hierottavana, venytettävänä ja teipattavana. (Saadaanpahan turnausmaksulle katetta.) Tilanne Jykän jalassa on se, että akilleen lisäksi pohje on ollut kovin kireä ja krampannut, joten hoidettavaa riittää... Mutta onpahan hoito tuottanut tulostakin: jalka on parempi kuin alkuviikolla, ja Jykä pystyy jo hyppäämään hiekalta muutaman sentin! Ja liikkuminenkin on huomattavan paljon parempaa kuin tiistaina.
Ja se auttaa paljon. Tilanteen mukaan olemme luoneet sopivan taktiikan peliimme. Vastustaja on luonnollisesti meidät scoutannut, ja kaikki syötöt menevät Jykälle. Hessu siis keskittyy tarkan pintapassin tarjoiluun, ja jos kaveri nousee torjumaan, laittaa Jykä poukilla Hessun huudon mukaan tyhjään paikkaan. Jos taas kaveri peruuttaa puolustamaan, on tehokkaaksi osoittautunut poukkilyönti keskelle vastustajan takakenttää. Kun taas meillä on syöttö, niin Jykä rientää aina kepein askelin verkolle torjumaan, ja Hessulle jää puolustushommat. Onhan se Jyrki varpaillekin noustessaan jo torjuntapelote... Sitten pallo ylös, Jykän passi, ja Hessun tehtävänä tappaa pallo.
Ja tänään homma toimi ihan hyvin. Teknisen palaverin jälkeen meillä oli peli klo 9.00 venäläisparia vastaan. Eka erä pysyi meillä hyvin kasassa, taktiikan mukaan mentiin ja voitimme 21-15. Toisen erän alkuun Hessu teki passivirheen, vastaanottovirheen, ja vielä lyöntivirheen ja olimme tappiolla 0-3. Sitten saimme taas pelin käyntiin, pääsimme pikkuhiljaa rinnalle ja ohi. Jykä pelasi erinomaisen toisen erän, Hessu tumpeloi kaikkiaan 8 helppoa virhettä, mutta silti veimme erän 21-14.
Iltapäivän peliä odotimme jännityksellä: voimistuuko tuuli (kuten se aina iltapäivällä on tehnyt), ja miten Jykän jalka toipuu ekasta pelistä. Vastaan asettui kaksi Kiwiä (eli Uusi-Seelantilaisia), jotka alkulämmittelyn perusteella olivat kova pari. Nyt vaan sattui meille turnauksen toistaiseksi paras peli, molemmat onnistuimme erinomaisesti, side out pelimme oli erittäin varmaa, ja puolustimme hyvin. Kummallekaan meistä ei tullut juurikaan helppoja virheitä, ja homma toimi. Erät 21-14 ja 21-12 meille, ja Jyrki lähti kohti kiropratikkojen telttaa. Hessu jäi hoitamaan tuomarivelvoitettamme otteluun jossa pelasivat kaverimme Make ja Jarkki, jotka hekin hoitelivat 50+ sarjassa brassivastustajansa selvästi.
Alkuiltamme jatkui sitten lääkärikäynnillä. Jykä kävi näyttämässä jalkaansa ja pohdiskeli mahdollista puudutusta ja lisälääkitystä. Puudutus ei ole vaihtoehto, mutta uutta, vahvempaa kipulääkettä lähti mukaan reseptillä. Sitten jonotimme aikamme apteekissa, ja vihdoin takaisin hotellille. Oli pitkä päivä, ja olimme aivan puhki, vaikka pelejä ei ollut kuin kaksi. Haimme läheisestä Thai –ravintolasta take away –ruokaa, ja laitoimme TempusTwo:n Gewurtztraminerin kylmään. Menimme rentoutumaan hotellin uima-altaan vieressä olevaan porealtaaseen, söimme, ja kävimme nukkumaan.
Tänään perjantaina ohjelmassamme on vain yksi peli klo 11.45. Alkulohkostamme yksi joukkue luovutti loukkaantumisen vuoksi, joten iltapäivän peli on bye. Tämä tarkoittaa sitä, että jos voitamme pelimme tänään, voitamme alkulohkomme, ja siitä on hyvä lähteä lauantaiaamun puolivälierään klo 9.00. No se on sitten taas se kuuluisa ”pakkovoiton” paikka. Tavoitteestamme emme ole joustaneet piiruakaan.
PS. Kuvia tiedossa myöhemmin tänään, nyt pitää kiiruhtaa rantaan...
Rannalla on turnausjärjestäjien toimesta kiropraktikkopiste. Paikallisen yliopiston kiropraktikot ja kiropraktikko-opiskelijat hoitavat veloituksetta pelaajia. Jykä on ollut tämän palvelun suurkuluttaja: vähintään kaksi kertaa päivässä hän on ollut hierottavana, venytettävänä ja teipattavana. (Saadaanpahan turnausmaksulle katetta.) Tilanne Jykän jalassa on se, että akilleen lisäksi pohje on ollut kovin kireä ja krampannut, joten hoidettavaa riittää... Mutta onpahan hoito tuottanut tulostakin: jalka on parempi kuin alkuviikolla, ja Jykä pystyy jo hyppäämään hiekalta muutaman sentin! Ja liikkuminenkin on huomattavan paljon parempaa kuin tiistaina.
Ja se auttaa paljon. Tilanteen mukaan olemme luoneet sopivan taktiikan peliimme. Vastustaja on luonnollisesti meidät scoutannut, ja kaikki syötöt menevät Jykälle. Hessu siis keskittyy tarkan pintapassin tarjoiluun, ja jos kaveri nousee torjumaan, laittaa Jykä poukilla Hessun huudon mukaan tyhjään paikkaan. Jos taas kaveri peruuttaa puolustamaan, on tehokkaaksi osoittautunut poukkilyönti keskelle vastustajan takakenttää. Kun taas meillä on syöttö, niin Jykä rientää aina kepein askelin verkolle torjumaan, ja Hessulle jää puolustushommat. Onhan se Jyrki varpaillekin noustessaan jo torjuntapelote... Sitten pallo ylös, Jykän passi, ja Hessun tehtävänä tappaa pallo.
Ja tänään homma toimi ihan hyvin. Teknisen palaverin jälkeen meillä oli peli klo 9.00 venäläisparia vastaan. Eka erä pysyi meillä hyvin kasassa, taktiikan mukaan mentiin ja voitimme 21-15. Toisen erän alkuun Hessu teki passivirheen, vastaanottovirheen, ja vielä lyöntivirheen ja olimme tappiolla 0-3. Sitten saimme taas pelin käyntiin, pääsimme pikkuhiljaa rinnalle ja ohi. Jykä pelasi erinomaisen toisen erän, Hessu tumpeloi kaikkiaan 8 helppoa virhettä, mutta silti veimme erän 21-14.
Iltapäivän peliä odotimme jännityksellä: voimistuuko tuuli (kuten se aina iltapäivällä on tehnyt), ja miten Jykän jalka toipuu ekasta pelistä. Vastaan asettui kaksi Kiwiä (eli Uusi-Seelantilaisia), jotka alkulämmittelyn perusteella olivat kova pari. Nyt vaan sattui meille turnauksen toistaiseksi paras peli, molemmat onnistuimme erinomaisesti, side out pelimme oli erittäin varmaa, ja puolustimme hyvin. Kummallekaan meistä ei tullut juurikaan helppoja virheitä, ja homma toimi. Erät 21-14 ja 21-12 meille, ja Jyrki lähti kohti kiropratikkojen telttaa. Hessu jäi hoitamaan tuomarivelvoitettamme otteluun jossa pelasivat kaverimme Make ja Jarkki, jotka hekin hoitelivat 50+ sarjassa brassivastustajansa selvästi.
Alkuiltamme jatkui sitten lääkärikäynnillä. Jykä kävi näyttämässä jalkaansa ja pohdiskeli mahdollista puudutusta ja lisälääkitystä. Puudutus ei ole vaihtoehto, mutta uutta, vahvempaa kipulääkettä lähti mukaan reseptillä. Sitten jonotimme aikamme apteekissa, ja vihdoin takaisin hotellille. Oli pitkä päivä, ja olimme aivan puhki, vaikka pelejä ei ollut kuin kaksi. Haimme läheisestä Thai –ravintolasta take away –ruokaa, ja laitoimme TempusTwo:n Gewurtztraminerin kylmään. Menimme rentoutumaan hotellin uima-altaan vieressä olevaan porealtaaseen, söimme, ja kävimme nukkumaan.
Tänään perjantaina ohjelmassamme on vain yksi peli klo 11.45. Alkulohkostamme yksi joukkue luovutti loukkaantumisen vuoksi, joten iltapäivän peli on bye. Tämä tarkoittaa sitä, että jos voitamme pelimme tänään, voitamme alkulohkomme, ja siitä on hyvä lähteä lauantaiaamun puolivälierään klo 9.00. No se on sitten taas se kuuluisa ”pakkovoiton” paikka. Tavoitteestamme emme ole joustaneet piiruakaan.
PS. Kuvia tiedossa myöhemmin tänään, nyt pitää kiiruhtaa rantaan...
keskiviikko 14. lokakuuta 2009
M40 alkaa....
”Some guys they just give up living
And start dying little by little, piece by piece
Some guys come home from work and wash up
And go racin' on the beach”
Tiistain pettymysten jälkeen olemme virtaa täynnä ja otamme vastaan uudet haasteet. Pahin vastustajamme lienee taas kova tuuli, jonka ennustetaan olevan jopa alkuviikkoa pahempi. Toivottavasti löydämme sopivan tuuliraon....
And start dying little by little, piece by piece
Some guys come home from work and wash up
And go racin' on the beach”
Tiistain pettymysten jälkeen olemme virtaa täynnä ja otamme vastaan uudet haasteet. Pahin vastustajamme lienee taas kova tuuli, jonka ennustetaan olevan jopa alkuviikkoa pahempi. Toivottavasti löydämme sopivan tuuliraon....
tiistai 13. lokakuuta 2009
Ja sitten lyhyt kertomus tiistain peleista.
Eli alkulohokn pelit jatkuivat osaltamme tiistaiaamuna klo9.55. Tuuli oli kovempi kuin eilen, ja Jyrkin akillesjanne kipeampi kuin eilen. Ja muutenkin suorituksemme ei ollut normaalilla tasolla. Joten 0-2 tappiohan siita tuli.
Iltapaivalla sitten oli seuraava peli, sen hoidimme 2-0, Jyrkilla jalka vahvasti teipattuna. Tuuli vain yltyi. Alkulohkossamme pelit menivat ristiin, ja tulimme toiseksi, ja paasimme 16 parhaan joukkoon. Havisimme ykkossijan kahdella erapisteella....
Ensimmaisessa pudotuspelissa tuli vastaan aussipari, joka oli tottunut pelaamaan tuulessa. Hallitsimme ekan eran alkua, johdimme 16-14, mutta sitten kaveri pikku hiljaa meni ohi. Eratappio 18-21. Toisessa erassa emme paasseet alussa niskan paalle, vaan olimme koko ajan askeleen jaljessa. Havisimme toisen eran 15-21. Kohtuullinen suoritus siiehn nahden, etta tuuli oli sellaista luokkaa, etta emme ole sellaisessa aiemmin pelanneet. Ja Jyrki antoi paljon tasoitusta, kun ei pystynyt lainkaan hyppaamaan, ja liikkuminen muutenkin oli kankeata. Raivoisaa ja aanekasta taistelua esitimme kuitenkin. Ja muut suomalaiset meita kovasti kannustivat, kiitos siita!
Ilmoitimme kilpailutoimistoon, etta emme pelaa huomenna sijoista 9-16, joten meilla on keskiviikkona lepopaiva. Torstaiaamuna sitten alkaa meidan paasarjamme eli 40+. Kaikki tama 35+ pelaaminen oli hyvaa harjoitusta loppuviikkoa varten. Nyt vaan on levattava paikat kuntoon.
PS. Nyt kun meilla ei ole yhteydet kunnossa ja jos haluatte meille jotain viestia lahettaa niin kayttakaa osoitetta heikki.paija@gmail.com
PS2. Seuraavaan paivitykseen koitamme saada myos kuvia Maroubra Beach:sta.
Eli alkulohokn pelit jatkuivat osaltamme tiistaiaamuna klo9.55. Tuuli oli kovempi kuin eilen, ja Jyrkin akillesjanne kipeampi kuin eilen. Ja muutenkin suorituksemme ei ollut normaalilla tasolla. Joten 0-2 tappiohan siita tuli.
Iltapaivalla sitten oli seuraava peli, sen hoidimme 2-0, Jyrkilla jalka vahvasti teipattuna. Tuuli vain yltyi. Alkulohkossamme pelit menivat ristiin, ja tulimme toiseksi, ja paasimme 16 parhaan joukkoon. Havisimme ykkossijan kahdella erapisteella....
Ensimmaisessa pudotuspelissa tuli vastaan aussipari, joka oli tottunut pelaamaan tuulessa. Hallitsimme ekan eran alkua, johdimme 16-14, mutta sitten kaveri pikku hiljaa meni ohi. Eratappio 18-21. Toisessa erassa emme paasseet alussa niskan paalle, vaan olimme koko ajan askeleen jaljessa. Havisimme toisen eran 15-21. Kohtuullinen suoritus siiehn nahden, etta tuuli oli sellaista luokkaa, etta emme ole sellaisessa aiemmin pelanneet. Ja Jyrki antoi paljon tasoitusta, kun ei pystynyt lainkaan hyppaamaan, ja liikkuminen muutenkin oli kankeata. Raivoisaa ja aanekasta taistelua esitimme kuitenkin. Ja muut suomalaiset meita kovasti kannustivat, kiitos siita!
Ilmoitimme kilpailutoimistoon, etta emme pelaa huomenna sijoista 9-16, joten meilla on keskiviikkona lepopaiva. Torstaiaamuna sitten alkaa meidan paasarjamme eli 40+. Kaikki tama 35+ pelaaminen oli hyvaa harjoitusta loppuviikkoa varten. Nyt vaan on levattava paikat kuntoon.
PS. Nyt kun meilla ei ole yhteydet kunnossa ja jos haluatte meille jotain viestia lahettaa niin kayttakaa osoitetta heikki.paija@gmail.com
PS2. Seuraavaan paivitykseen koitamme saada myos kuvia Maroubra Beach:sta.
Moi kaikille ja terveiset Sydneysta! Meilla on ollut haasteita saada verkkoyhteytta toimimaan, joten sen vuoksi paivitys on myohassa. Tassa teksti jonka piti olla blogissa jo eilen illalla paikallista aikaa, eli aamupaivalla Suomen aikaa. Nytkin kirjoitan tata hotellimme respassa, sain paasyn nettiin....
Lauantaina aamutreenin jälkeen pakkasimme tavarat Kewarra Beach:illä, ja lähdimme lentokentälle. Lento oli 2,5 tuntia myöhässä, joten saavuimme Sydenyyn vasta klo 19. Sitten vuokra-auto alle, ja ajoimme hotellille. Pikainen majoittuminen, ja kaupassa käynti (huoneistohotelli, jossa aamiaisen teemme itse, ja illallisemmekin voimme loihtia).
Sunnuntaiaamuna suuntasimme vuokra-autollamme kohti Australin kuuluisinta ja monipuolisinta viinialuetta Hunter Vallyetä. Kahden tunnin ajomatka sujui mainiosti paikallisen kartanlukijamme ”Tom Tomin” avustuksella. Olimme etukäteen haarukoineet 3 viinitilaa, joiden viineihin halusimme tutustua syvällisemmin. Ensimmäisen kohteemme oli Tumpus Two, josta Hessulla oli jonkin verran sisäpiirititietoa etukäteen. Kyseiseen tuottajan viinejä löytyy myös kotimaisen monopolimme listoilta, hyvänä esimerkkinä erinomainen TempusTwo Sangiovese (joka kohta on harvinaisuus silla pensaspalot tana vuonna tuhosivat sangiovese -koynnokset!) . Tempus Two rakennus jo itsessään on näkemisen arvoinen, koska se oli rakennettu hopean harmaansta teräksestä ja lasista. Piha-alueella on myös järjestetty rock –konsertteja. Esiintyjinä ovat olleet mm. Elton John, Rod Stewart ja australialaisyhtye Inxs. Vaikutuksen teki myöskin henkilökunnan asiantuntemus ja innostus viineistään eikä innostusta vähentänyt se kun kuulivat mistä kaukaa maistelijat olivat saapuneet. Niinpä maistelimme koko listan valkoisten ja punaisten viinien kautta jälkiruokaviineihin.
Sunnuntaiaamuna suuntasimme vuokra-autollamme kohti Australin kuuluisinta ja monipuolisinta viinialuetta Hunter Vallyetä. Kahden tunnin ajomatka sujui mainiosti paikallisen kartanlukijamme ”Tom Tomin” avustuksella. Olimme etukäteen haarukoineet 3 viinitilaa, joiden viineihin halusimme tutustua syvällisemmin. Ensimmäisen kohteemme oli Tumpus Two, josta Hessulla oli jonkin verran sisäpiirititietoa etukäteen. Kyseiseen tuottajan viinejä löytyy myös kotimaisen monopolimme listoilta, hyvänä esimerkkinä erinomainen TempusTwo Sangiovese (joka kohta on harvinaisuus silla pensaspalot tana vuonna tuhosivat sangiovese -koynnokset!) . Tempus Two rakennus jo itsessään on näkemisen arvoinen, koska se oli rakennettu hopean harmaansta teräksestä ja lasista. Piha-alueella on myös järjestetty rock –konsertteja. Esiintyjinä ovat olleet mm. Elton John, Rod Stewart ja australialaisyhtye Inxs. Vaikutuksen teki myöskin henkilökunnan asiantuntemus ja innostus viineistään eikä innostusta vähentänyt se kun kuulivat mistä kaukaa maistelijat olivat saapuneet. Niinpä maistelimme koko listan valkoisten ja punaisten viinien kautta jälkiruokaviineihin.
Tältä tilalta mukaamme lähti muutama pullo mielestämme parhaita viinejä. Ja vielä on mainittava, että TempusTwon yhteydessä toimii myös erinomainen ja kohtuuhintainen japanilainen ravintola, jossa söimme lounaan ja katsoimme seuraavan kohteen osoitteen.
Seuraava kohteemme oli idyllisempi Scarborough –niminen viinitila. Tila oli kyllä idyllinen ja viineistä löytyi muutama loistava vaihtoehto automme kyytiin. Viininmaistattajat olivat ystävällisiä, mutta vielä uransa alkutaipaleella, joten edellisen kohteen asiantuntemusta jäimme kaipaamaan.
Kolmas kohteemme oli myös samaa kokoluokkaa, kotoisa perheviinitila Draytons. Täällä alkoi jo haistelunenämme hieman väsyä ja maisteleimme viinejä valikoiden. Paluumatkalla pistäydyimme vielä Rosemountin viinitilalla, josta löysimme vielä muutaman erinomaisen pullon kyytiimme (mm Rosemount GSM).
Seuraava kohteemme oli idyllisempi Scarborough –niminen viinitila. Tila oli kyllä idyllinen ja viineistä löytyi muutama loistava vaihtoehto automme kyytiin. Viininmaistattajat olivat ystävällisiä, mutta vielä uransa alkutaipaleella, joten edellisen kohteen asiantuntemusta jäimme kaipaamaan.
Kolmas kohteemme oli myös samaa kokoluokkaa, kotoisa perheviinitila Draytons. Täällä alkoi jo haistelunenämme hieman väsyä ja maisteleimme viinejä valikoiden. Paluumatkalla pistäydyimme vielä Rosemountin viinitilalla, josta löysimme vielä muutaman erinomaisen pullon kyytiimme (mm Rosemount GSM).
Matkalla takaisin Sydneyhyn totesimme retkemme onnistuneen erinomaisesti, mutta ajatuksemme jo olivat siirtyneet maanantain peleihin. Maanantain osalta tilanteemme tulisi olemaan sellainen, että emme tienneet olosuhteista, pelien tasosta tai vastustajista mitään.
Tätä kirjoittaessamme meillä on vastaukset edellsiin kysymyksiimme. Aamu oli lämmin ja kirkas ja lupasi Sydneyhyn erinomaista turnausviikkoa edellisen viikon koleuden jälkeen. Maroubra -biitsin hiekka loisti kutsuvana ja 11 kenttää oli viritetty valmiiksi.
Ja olosuhteet ovat haasteelliset: hiekka on todella pehmeää, tuuli on kovaa, Jyrkin akillesjänne on kipeä, ja Hessullakin on kurkku kipeä. Lähtökohdat eivät siis ole parhaat mahdolliset....
Teknisen palaverin jälkeen aurinkorasvat pintaan, ja lämmittelemään. Ensimmäinen vastustajmme John & Don (AUS) aloittivat tiukasti. Ensimmäinen erä pelattiin tasatahtiin, kunnes tilanteessa 11-11 Hessu pääsi syöttämään vastatuuleen. Teimme 4 pistettä putkeen, ja sitten rallattelimme erän loppuun 21-14. Toisessa erässä mentiin taas tasatahtiin 4-3 tilanteeseen asti, kunnes pääsimme taas syöttämään vastatuuleen, ja tekniselle aikalisälle menimme tilanteessa 13-8. Erityisesti pitää maininta, että kipeästä akillesjänteestä huolimatta Jyrki sai 2 torjuntapistettä, toisen varpaat maassa kurotuksella. Erä sitten päättyi konnamaiseen suoritukseen, kun Jyrki löi pallon vastustajan torjunnan kautta vastustajan ulottumattomiin. 21-15 eli 2-0 voitto ja erinomainen alku turnaukselle.
Toiseen matsiin lähdettiin sitten iltapäivällä entistä kovemmassa tuulessa. Päätimme lähteä hyökkäämään jalat maassa, että olisi edes jotain kontrollia palloon. Alku oli kylmää, tuuli vei palloa, eikä meillä onnistunut mikään. Tilanne oli hetkessä 0-4. Pahimmillaan olimme alakynnessä tilanteessa 4-10. Siinä vaiheessa pääsimme syöttämään vastatuuleen, ja Hessu syötti alkuun pari pahaa ja puolustamalla saimme pisteet, sen päälle Hessu syötti vielä 3 ässää, ja tekniselle aikalisälle menimme 11-10 johdossa. Aikalisän jälkeen jatkoimme vahvasti, ja olimme jo 20-16 johdossa, oma syöttö käsissä. Emme saaneet erää poikki, ja sitten Australialainen kaveri teki pisteen toisensa jälkeen, ja pian olikin tilanne 20-21. Ja erätappiohan siitä tuli 21-23!!! Ahhhh! Toiseen erää tulimme jo sellaisella latauksella, että Jyrkin akillesjännekään ei enää tuntunut (tai ei Jykä sitä ainakaan huomannut), jalat maassa peli oli jätetty, ja hoidimme erän 21-10.
Kolmannen erän alku on tässä turnauksessa alkulohkopeleissä tärkeä: maksimiaika ottelulle on 45 min, ja se kumpi johtaa kolmatta erää ajan täyttyessä, voittaa ottelun. Joten heti alkuun on tärkeä päästä johtoon. No sehän ei meiltä onnistunut: hetkessä tilanne oli 0-4. Sitten 1-4, 2-4, 2-5. Hessu pääsi syöttämään vastatuuleen tilanteessa 3-5. Ensin ässä: 4-5. Sitten puolustus, ja pallon tappo: 5-5. Vaihdoimme puolia, ja Hessu jatkoi syöttämistä. Taas Hessu puolusti pallon peliin, ja Jyrkin loistavan passin myötä tökkäsi pallon torjunnasta leveäksi: 6-5. Ja seuraavaan palloon taas Hessun puolustus, Jyrkin millintarkka passi (kovassa tuulessa!) ja Hessun tsekkilyönti torjunnan yli etunurkkaan: 7-5. Ja sen jälkeen torvi soi ja peli päättyi! Hei, toinen peli ja toinen voitto!
Huomenna pelit jatkuvat samalla kaavalla, pelaamme uudestaan samoja alkulohkovastustajia vastaan. Ja omissa käsissämme on siis selviytyminen 16 joukkueen pudotuspeleihin.
Taso alkulohkossamme ei ollut kovin kummoinen, mutta muutama kova joukkue on muissa lohkoissa. Mielenkiintoinen alkuviikko on siis edessä!
perjantai 9. lokakuuta 2009
Nyt on perjantai-ilta, ja olemme viettäneet kaksi päivää turisteina. Tosin molempiin päiviin on mahtunut kevyet treenit meidän "privaatti"beachillä. Torstaiaamuna kello soi kuudelta (!), ja varttia yli olimme jo rannalla. Kuvittelimme olevamme ainoat ihmiset nauttimassa auringonnoususta, mutta urheiluhullut australialaiset olivat siellä jo juoksemassa, kävelemässä, ja pyöräilemässä (!).
...eli toisen maailmansodan aikainen miehistönkuljetusvaunu, joka kulkee maalla ja vedessä. Ja lopuksi aboriginaalien tanssiesitys, jossa pakollinen vapaaehtoisten valinta, ja arpa osui tietysti Jykään. Toivottavasti oheisesta videosta saa selvää.... arvaa kuka heistä ei ole alkuperäiskansaa?
Treenin jälkeen lähdimme ensimmäiselle retkellemme Kurandan kylään, ja sen ympäristössä olevaan 120 miljoonaa vuotta vanhaan sademetsään. Gondolilla nousimme vuorelle, kylässä "shop, shop,shop", ja sitten eläintarha.... 
.....sitten Army Duck -ajelu (no mikä ihme se on, katso kuva),
...eli toisen maailmansodan aikainen miehistönkuljetusvaunu, joka kulkee maalla ja vedessä. Ja lopuksi aboriginaalien tanssiesitys, jossa pakollinen vapaaehtoisten valinta, ja arpa osui tietysti Jykään. Toivottavasti oheisesta videosta saa selvää.... arvaa kuka heistä ei ole alkuperäiskansaa?
Perjantaina aamulla suuntasimme Port Douglasiin, ja sieltä venekyydillä Suurelle Valliriutalle snorklaamaan. Ja tästä tulikin hyvä päivä, paras päivä ikinä! Uskomattoman upeat vedenalaiset maisemat korallien eri väreissä, ja tuhannet värikkäät pikkukalat mykistivät meidät. Meribiologien opastuksella tutustuimme tähän Unescon maailmanperintöluettelon laajimpaan alueeseen (riutta on 2900 km pitkä, 400 erilaista korallilajia, tuhansia kalalajeja, sekä lukematon määrä muitakin ötököitä kuten simpukoita, meritähtiä, merimakkaroita jne jne). 
Huomenna onkin jo aika siirtyä Sydneyn kaupunkiin. Saavumme sinne illalla, ja hoidamme ensimmäiseksi kisa-akkreditoinnin. Olemme saaneet jo alustavat lohkojaot ensi viikon peleihimme. Maanantaina ensimmäinen peli on klo 9.55 ja vastassa Aussipari. Mitään tietoa meillä ei ole alkulohkomme vastustajien tasosta. Pelit jatkuvat siten, että ma ip toinen peli, ja tiistaina 2 peliä. Alkulohkon 2 parasta pääsevät 16 parhaan joukkoon pelaamaan yhdestä poikki pudotuspelejä.
Seuraavan kerran päivitämme blogiamme Sydneyssä, ja silloin meillä on varmaan tarjota ensimmäiset ottelutulokset ja kiihkeät raportit.
PS. Kaikki kuvat on otettu Ellenin kameralla, joten: Kiitos Ellen kameran lainasta!
tiistai 6. lokakuuta 2009
G´day from Australia!
Retkemme ensimmäisen takaiskun koimme pian punttisalin jälkeen, kun Hong Kongin lentokentällä Quantaksen virkaintoinen lentokenttävirkailija punnitsi matkatavaramme. Puntari näytti 59 kg, kun sallittu maksimimäärä lipuillamme olisi ollut vain 46 kg. Tämä kyseinen miespuolinen byrokraatti tulkitsi sääntöjä kirjaimellisesti ja lätkäisi meille 10 kg ylipainomaksun: 150 euroa!!!! Lukuisista pyynnöistä, ehdotuksista, maanitteluista, suostutteluista, elekielestä (tunnette Jyrkin) huolimatta hän ei joustanut milliäkään. Ehdotimme jopa beachverkkopaketin käsimatkatavaraksi ottamista (on siis golfbagin kokoinen ja muotoinen!), mutta kaveri ei edes ymmärtänyt vitsiämme, vaan vakavalla naamalla ilmoitti, että se ei ole mahdollista. No, ei muuta kuin Visa esiin. Koitimme vielä saada tällä samalla maksulla upgreidiä businessluokkaan, mutta turhaan. Economy class, here we come. Portilla sentään siirsivät meidät Exit-rivin paikoilla, ja saimme hyvät jalkatilat.
Lennot sujuivat hyvin (Quantaksen muu henkilökunta osoittautui erittäin miellyttäväksi ja joustavaksi), ja tiistaina illansuussa saavuimme Kewarra Beach Resort –hotelliin, joka on vähän Cairns –nimisestä kaupungista pohjoiseen.
Retkemme ensimmäisen takaiskun koimme pian punttisalin jälkeen, kun Hong Kongin lentokentällä Quantaksen virkaintoinen lentokenttävirkailija punnitsi matkatavaramme. Puntari näytti 59 kg, kun sallittu maksimimäärä lipuillamme olisi ollut vain 46 kg. Tämä kyseinen miespuolinen byrokraatti tulkitsi sääntöjä kirjaimellisesti ja lätkäisi meille 10 kg ylipainomaksun: 150 euroa!!!! Lukuisista pyynnöistä, ehdotuksista, maanitteluista, suostutteluista, elekielestä (tunnette Jyrkin) huolimatta hän ei joustanut milliäkään. Ehdotimme jopa beachverkkopaketin käsimatkatavaraksi ottamista (on siis golfbagin kokoinen ja muotoinen!), mutta kaveri ei edes ymmärtänyt vitsiämme, vaan vakavalla naamalla ilmoitti, että se ei ole mahdollista. No, ei muuta kuin Visa esiin. Koitimme vielä saada tällä samalla maksulla upgreidiä businessluokkaan, mutta turhaan. Economy class, here we come. Portilla sentään siirsivät meidät Exit-rivin paikoilla, ja saimme hyvät jalkatilat.
Lennot sujuivat hyvin (Quantaksen muu henkilökunta osoittautui erittäin miellyttäväksi ja joustavaksi), ja tiistaina illansuussa saavuimme Kewarra Beach Resort –hotelliin, joka on vähän Cairns –nimisestä kaupungista pohjoiseen.
Saatuamme huoneen siirryimme välittömästi hiekkarannalle ja pääsimme purkamaan pitkän matkan aiheuttamaa jäykkyyttä kevyellä pallottelulla. Sitten sukelsimme Tyyneen valtamereen uimaan, ja kaiken kruunasi kylmä olut hotellin uima-altaalla. Nyt oli jo Honk Kongin typerä byrokraatti unohdettu.
Keskiviikkona aamiaisen jälkeen suuntasimme rantaan pystyttämään biitsikenttää, jota olimme raahanneet uskollisesti mukana. Intoa täynnä Jyrkikin totesi ”Ei muuta kuin kenttää pystyyn!”. Avattuamme paketin, jonka HBV:n puuhamiehet olivat meille ystävällisesti pakanneet, totesimme, että kaksi verkon pystyttämiseen tarvittavaa rautaista maakiilaa puuttui! Siis Ile ja Tuoppi olivat luonnollisesti halunneet keventää ikämiesten jo muutenkin raskasta kantamusta? Ja säästivät meidän rahojamme pienemmän ylipainomaksun kautta! (No vielä tuli se byrokraattikin kerran mieleen...) Vai oliko sittenkin tarkoituksena vain antaa ikämiehille ”pähkinä purtavaksi” täällä kaukana?
Sen verran olemme jo lyhyen kokemuksemme perusteella huomanneet, että nämä australialaiset ovat erittäin ystävällisiä ja palvelualttiita. Niinpä lähdimme siltä seisomalta hotellin respaan juttelemaan hotellin huoltokavereiden kanssa. Hepä taikoivat meille pikaisesti kaksi harjateräksen pätkää, ja taivuttivat ne toisesta päästä juuri oikeaoppisesti. Ja kas, takaisin rannalle, verkko pystyyn, ja treenit käyntiin!
Kuten huomaatte, meillä on upea paikka treenata: pehmeä, tasainen hiekka, nousuveden aikaan 10 m päässä mainingit lyövät rantaan, ja ranta on tyhjä. Olosuhteet ovat muutenkin lajinmukaiset: +31 astetta varjossa ja pilvetön taivas! UV-säteily on paikallisen ilmatieteenlaitoksen mukaan vaarallisen voimakas, joten kerroin onkin 50+.
Päivälevon jälkeen suuntaammekin tästä rannalle reenaamaan...
maanantai 5. lokakuuta 2009
Miellyttävän liikematkustus-luokkakokemuksen jälkeen olemme tasoitelleet... aikaeroa Hong Kongissa. Saavuimme aamulla 4.10. hotellille (Nuorten (!) Miesten Kristillisen Yhdistyksen ylläpitämä hotelli Kowloon niemen eteläkärjessä), ja päätimme ottaa ensimmäiseksi pienet nokoset. Iltapäivä meni sitten paikallismaastoon tutustuessa, ja kauppakeskuksessa maleksiessa. Erinomaisen illallisen jälkeen (7 ruokalajin japanilainen menu) kävelimme meren rantaan seuraamaan valoshowta, joka järjestetetään joka ilta klo 20. Ja mikä meitä kuvassa naurattaa? No se kun pienikokoinen valokuvaajatar joutui nousemaan jakkaralle seisomaan saadakseen meidät ikuistettua!
Maanantaina 5.10. osallistuimme "pakolliselle" turistikierrokselle, jossa oppaamme Billy piiskasi bussillista turisteja shoppaamaan. "Shop Shop Shop" oli Billyn lempilause. All right. Paikalliselle torille päästyämme, meinasi meiltäkin lähteä mopo käsistä, mutta onneksi tulimme järkiimme, ja ostimme vain yhdet oluet. Paluumatkalla bussissa sitten torkuimme muovikassien kahinassa, kun keski-ikäiset naisturistit Australiasta vertailivat ostoksiaan.
Tässä istumme rentoutumassa hyvin ansaitulla huurteisella raskaan valmistavan harjoituksen jälkeen.Nyt odotamme hotellilla seuraavan legin alkua, eli kuljetusta lentokentälle, ja lentoa Brisbanen kautta Cairnsiin. Perillä Cairnsissa Suurella Valliritualla olemme tiistaina illansuussa paikallista aikaa, joka on tiistaiaamua Suomen aikaa.
Mutta lentoa ennen aiomme käydä hotellin punttisalilla ja uimassa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
