Lauantaina palkintojen jaon jälkeen istuimme tovin rannan ”klubitalolla” ja rentouduimme ystävien seurassa. Paikallisen hengenpelastustiimin toimistosta saimme ostaa perinteiset hengenpelastajan lakit, ja saimme vielä kaupan päälle muutakin "rekvisiittaa". Skoolailimme ja onnittelimme toisiamme, ja auringon laskiessa Jykän taa, lauloimme suomalaisporukalla Dingon Autiotaloa...
Illalla hotellille päästyämme avasimme Hunter Valleystä ostetun kuohuviinin, joka oli meitä jääkaapissa odottamassa. Maljoja nostettiin, puheita pidettiin, luonnollisesti. Sitten pikainen suihku, ja blogipäivitys, ja sen jälkeen syömään pienellä seurueella viereisen korttelin Thai-ravintolaan. Ravintola on ns. BYO eli Bring Your Own eli OPM eli omat pullot mukaan. Niinpä ruoan tilattuamme oli kipaistava seuraavassa korttelissa olevassa Bottle Shopissa, jotta saimme ruuan kanssa olutta ja viiniä. Erinomainen järjestely: saimme valita viinikaupan laajasta valikoimasta kylmiöstä sopivan viinin, ja sitten ravintolan henkilökunta toi lasit, avasi pullon ja tarjoili juomat. Veloitus tästä oli 2 AUD per henkilö, eli noin 1,5 euroa per hlö.
Ruokailun jälkeen halusimme tietysti mennä vielä baariin tai yökerhoon. Mutta yllätys yllätys, hotellimme sijaitsi kaupunginosassa (Surry Hills), jossa kaikki ravintolat menevät kiinni viimeistään klo 24. Kävelimme siis seuraavaan kaupunginosaan, jossa ravintolat saivat olla auki aina kello kuuteen asti aamulla. No, me emme pitkän pelipäivän (tai oikeastaan peliviikon jälkeen) jaksaneet niin pitkään, vaan palasimme hotellille nukkumaan jo kahden maissa yöllä.
Tässä vaiheessa on mainittava, että arvostuksemme kaikkia huippurheilijoita kohtaan nousi taas piirun verran (jos se nyt enää voi edes nousta...). Nyt ymmärrämme entistä paremmin mitä vaatii kilpaileminen ja menestyminen jossain kaukana maailmalla kisoissa, joissa pitää pystyä tekemään huippusuoritus päivästä toiseen, ja joissa olosuhteet ovat sellaiset mihin et ole aiemmin urheilijan urallasi tottunut.
Sunnuntai olikin sitten palauttelupäivä. Nukuimme pitkään (eka kerta koko reissun aikana kun nukuimme myöhempään kuin kahdeksaan!), söimme rauhassa aamiasta ja kertasimme edellisen päivän pelejä. Päivitimme blogia, otimme nokoset, ja sitten
iltapäivällä lähdimme lautalla Sydneyn Olympiapuistoon katsomaan naisten lentopallon N45 loppuottelua, jossa Suomi pelasi Kanadaa vastaan. Valitettava 1-3 tappio Suomelle, mutta ”mitsku on aina mitsku”, joten hyvällä tuulella naisetkin lopulta olivat saatuaan hopeamitalit kaulaansa.
Illalla hotellille päästyämme avasimme Hunter Valleystä ostetun kuohuviinin, joka oli meitä jääkaapissa odottamassa. Maljoja nostettiin, puheita pidettiin, luonnollisesti. Sitten pikainen suihku, ja blogipäivitys, ja sen jälkeen syömään pienellä seurueella viereisen korttelin Thai-ravintolaan. Ravintola on ns. BYO eli Bring Your Own eli OPM eli omat pullot mukaan. Niinpä ruoan tilattuamme oli kipaistava seuraavassa korttelissa olevassa Bottle Shopissa, jotta saimme ruuan kanssa olutta ja viiniä. Erinomainen järjestely: saimme valita viinikaupan laajasta valikoimasta kylmiöstä sopivan viinin, ja sitten ravintolan henkilökunta toi lasit, avasi pullon ja tarjoili juomat. Veloitus tästä oli 2 AUD per henkilö, eli noin 1,5 euroa per hlö.
Ruokailun jälkeen halusimme tietysti mennä vielä baariin tai yökerhoon. Mutta yllätys yllätys, hotellimme sijaitsi kaupunginosassa (Surry Hills), jossa kaikki ravintolat menevät kiinni viimeistään klo 24. Kävelimme siis seuraavaan kaupunginosaan, jossa ravintolat saivat olla auki aina kello kuuteen asti aamulla. No, me emme pitkän pelipäivän (tai oikeastaan peliviikon jälkeen) jaksaneet niin pitkään, vaan palasimme hotellille nukkumaan jo kahden maissa yöllä.
Tässä vaiheessa on mainittava, että arvostuksemme kaikkia huippurheilijoita kohtaan nousi taas piirun verran (jos se nyt enää voi edes nousta...). Nyt ymmärrämme entistä paremmin mitä vaatii kilpaileminen ja menestyminen jossain kaukana maailmalla kisoissa, joissa pitää pystyä tekemään huippusuoritus päivästä toiseen, ja joissa olosuhteet ovat sellaiset mihin et ole aiemmin urheilijan urallasi tottunut.
Sunnuntai olikin sitten palauttelupäivä. Nukuimme pitkään (eka kerta koko reissun aikana kun nukuimme myöhempään kuin kahdeksaan!), söimme rauhassa aamiasta ja kertasimme edellisen päivän pelejä. Päivitimme blogia, otimme nokoset, ja sitten
iltapäivällä lähdimme lautalla Sydneyn Olympiapuistoon katsomaan naisten lentopallon N45 loppuottelua, jossa Suomi pelasi Kanadaa vastaan. Valitettava 1-3 tappio Suomelle, mutta ”mitsku on aina mitsku”, joten hyvällä tuulella naisetkin lopulta olivat saatuaan hopeamitalit kaulaansa.Ottelun jälkeen palasimme keskustaan junalla, ja osallistuimme päättäjäisseremoniaan ja -juhlallisuuksiin. Sydneyn Darling Harbourissa oli iso puistoalue aidattu kisoihin osallistujien omaan juhlaan. Tilaisuus alkoi olympialaisten mukaisesti lipun laskulla, ja sen luovuttamisella seuraavalle kisakaupungille, joka on Italian Torino (elokuussa 2013). Lippu lähti Sydneyn esiintymislavalta juhlallisesti Fiatilla kohti Torinoa. Sen jälkeen meitä viihdytti kolme aussibändiä, joista erityisesti The Dragons osasi ottaa kansaivälisen yleisönsä laulattamalla ja huudattamalla tunnettuja rock-klassikoita.
Tunnelma oli hieno. Tähtikirkas taivas yläpuolellamme, esiintymislavan takana nousevat Sydneyn valaistut pilvenpiirtäjät, ympärillämme juhlivat urheilijat, mitalistien onnittelut ja selkään taputtelut, sekä tapahtumien kertaamiset vastustajien kanssa loivat unohtumattomat puitteet. Fiilis oli oikeasti kuin olympiaurheilijalla, joka kuuluu kansaiväliseen urheilijoiden yhteisöön, jolla on yhteinen kieli: urheilu, hyvä ja rento fiilis sekä itsensä voittaminen.
Näissä fiiliksissä pysähdyimme juhlien päätyttyä Darling Harbourin laiturille istumaan, katsoimme yöllistä merta, ja tunsimme hetken pysähtyvän.
Tunnelma oli hieno. Tähtikirkas taivas yläpuolellamme, esiintymislavan takana nousevat Sydneyn valaistut pilvenpiirtäjät, ympärillämme juhlivat urheilijat, mitalistien onnittelut ja selkään taputtelut, sekä tapahtumien kertaamiset vastustajien kanssa loivat unohtumattomat puitteet. Fiilis oli oikeasti kuin olympiaurheilijalla, joka kuuluu kansaiväliseen urheilijoiden yhteisöön, jolla on yhteinen kieli: urheilu, hyvä ja rento fiilis sekä itsensä voittaminen.
Näissä fiiliksissä pysähdyimme juhlien päätyttyä Darling Harbourin laiturille istumaan, katsoimme yöllistä merta, ja tunsimme hetken pysähtyvän.
”Now young faces grow sad and old, and hearts of fire grow cold
We swore blood brothers against the wind, now I’m ready to grow young again.”
We swore blood brothers against the wind, now I’m ready to grow young again.”
Maanantaina oli vuorossa paluu arkeen, eli pakkaaminen, huoneen luovutus, viimeinen kierros kaupungilla, ja taksimatka lentokentälle. Matka kohti kotia alkoi, mutta ennen kotiinpaluuta on vuorossa retkemme osa kuusi, eli ”One night in Bangkok”.
Näkemiin Sydney
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti