G´day from Australia!

Retkemme ensimmäisen takaiskun koimme pian punttisalin jälkeen, kun Hong Kongin lentokentällä Quantaksen virkaintoinen lentokenttävirkailija punnitsi matkatavaramme. Puntari näytti 59 kg, kun sallittu maksimimäärä lipuillamme olisi ollut vain 46 kg. Tämä kyseinen miespuolinen byrokraatti tulkitsi sääntöjä kirjaimellisesti ja lätkäisi meille 10 kg ylipainomaksun: 150 euroa!!!! Lukuisista pyynnöistä, ehdotuksista, maanitteluista, suostutteluista, elekielestä (tunnette Jyrkin) huolimatta hän ei joustanut milliäkään. Ehdotimme jopa beachverkkopaketin käsimatkatavaraksi ottamista (on siis golfbagin kokoinen ja muotoinen!), mutta kaveri ei edes ymmärtänyt vitsiämme, vaan vakavalla naamalla ilmoitti, että se ei ole mahdollista. No, ei muuta kuin Visa esiin. Koitimme vielä saada tällä samalla maksulla upgreidiä businessluokkaan, mutta turhaan. Economy class, here we come. Portilla sentään siirsivät meidät Exit-rivin paikoilla, ja saimme hyvät jalkatilat.

Lennot sujuivat hyvin (Quantaksen muu henkilökunta osoittautui erittäin miellyttäväksi ja joustavaksi), ja tiistaina illansuussa saavuimme Kewarra Beach Resort –hotelliin, joka on vähän Cairns –nimisestä kaupungista pohjoiseen.

Saatuamme huoneen siirryimme välittömästi hiekkarannalle ja pääsimme purkamaan pitkän matkan aiheuttamaa jäykkyyttä kevyellä pallottelulla. Sitten sukelsimme Tyyneen valtamereen uimaan, ja kaiken kruunasi kylmä olut hotellin uima-altaalla. Nyt oli jo Honk Kongin typerä byrokraatti unohdettu.

Keskiviikkona aamiaisen jälkeen suuntasimme rantaan pystyttämään biitsikenttää, jota olimme raahanneet uskollisesti mukana. Intoa täynnä Jyrkikin totesi ”Ei muuta kuin kenttää pystyyn!”. Avattuamme paketin, jonka HBV:n puuhamiehet olivat meille ystävällisesti pakanneet, totesimme, että kaksi verkon pystyttämiseen tarvittavaa rautaista maakiilaa puuttui! Siis Ile ja Tuoppi olivat luonnollisesti halunneet keventää ikämiesten jo muutenkin raskasta kantamusta? Ja säästivät meidän rahojamme pienemmän ylipainomaksun kautta! (No vielä tuli se byrokraattikin kerran mieleen...) Vai oliko sittenkin tarkoituksena vain antaa ikämiehille ”pähkinä purtavaksi” täällä kaukana?

Sen verran olemme jo lyhyen kokemuksemme perusteella huomanneet, että nämä australialaiset ovat erittäin ystävällisiä ja palvelualttiita. Niinpä lähdimme siltä seisomalta hotellin respaan juttelemaan hotellin huoltokavereiden kanssa. Hepä taikoivat meille pikaisesti kaksi harjateräksen pätkää, ja taivuttivat ne toisesta päästä juuri oikeaoppisesti. Ja kas, takaisin rannalle, verkko pystyyn, ja treenit käyntiin!

Kuten huomaatte, meillä on upea paikka treenata: pehmeä, tasainen hiekka, nousuveden aikaan 10 m päässä mainingit lyövät rantaan, ja ranta on tyhjä. Olosuhteet ovat muutenkin lajinmukaiset: +31 astetta varjossa ja pilvetön taivas! UV-säteily on paikallisen ilmatieteenlaitoksen mukaan vaarallisen voimakas, joten kerroin onkin 50+.

Päivälevon jälkeen suuntaammekin tästä rannalle reenaamaan...