Kultainen hiekka

On tiistaiaamu, kello on 9.30, ja istumme hotellimme terassilla välipäivää viettäen. Pöydässämme on Capuccinot ja aprikoosihillolla täytetyt croissantit. Meillä on vihdoin aikaa kirjoittaa päivitys ensimmäisten päivien tapahtumista.

Sunnuntain matka sujui hyvin. Lennot olivat ajallaan, ja järjestäjien organisoima kuski oli meitä vastassa Venetsian lentokentällä. Vastassa oli myös kuuma ja kostea ilma: aurinko paistoi ohuen pilviverhon läpi ja lämpötila oli 29 astetta varjossa. Saimme kyydin Lignanon kilpailukeskukseen, jossa hoidimme akkreditoinnin. Näytimme vaaditut lääkärintodistukset ja vakuutuskirjat, ja allekirjoitimme sitoumuksen, jolla vapautimme kisajärjestäjän kaikesta vastuusta. Sen jälkeen suoritimme hotellilla nopean sisäänkirjautumisen ja vaatteiden vaihdon, ja suuntasimme rantaan treeneihin.

Ja rantaa täällä riittää. Sabbiadoro (Kultainen hiekka) on unelias turistikohde, jonka ranta on 8 km pitkä. Pehmeää, kullanväristä hiekkaa. Kävelimme pelikentille, josta löysimme suomalaiset pelikaverimme jo treenaamassa.

Kevyt treeni teki hyvää: hiki pintaan ja kuonat ulos. Erityisesti Jyrkillä sitä kuonaa olikin edellisillan Konnien rapujuhlien ansiosta…

Illan tekninen palaveri oli farssi. Siellä ei vieläkään selvinnyt otteluohjelmaa, pelisysteemiä, lohkojakoja, ei oikeastaan mitään hyödyllistä. Mutta tuttuja vastustajia oli paikalla. Sydneyn turnauksemme ykkönen (Venäjä) ja kakkonen (Puola) ovat turnauksessa mukana. Ja kun pääsarjaamme lisätään nuo Italian legendat Bertoli-Cantagalli, niin voimme todeta, että M45+ -sarja on todella kovatasoinen!

Maanantaiaamun teknisessä palaverissa vihdoin saimme selvyyttä ohjelmaan, mutta vain maanantain osalta. Ensimmäinen peli klo 12, vastassa meille tuntematon puolalaispari, ja toinen peli klo 16, vastassa meille niin tuttu Sydneyn turnauksen välierävastustajamme Puolasta. Revanssin paikka siis! (Huvittavaa oli se, että emme vielä tienneet ovatko nuo pelit M40 vai M45 –sarjaa, sillä aivan kuten me, myös vastustajamme ovat mukana molemmissa sarjoissa.)

Rannassa se sitten selvisi! M45 –sarjan lohkojako! Neljän joukkueen lohkossamme on mukana Bertoli-Cantagalli, puolalaiset hopeamitalistit Sydneystä, ja me sekä joku meille tuntematon pari. Ja systeemi on raaka: kolmesta lohkosta voittajat välieriin, ja paras kakkonen vielä mukaan. Annoimme hieman palautetta järjestäjille siitä, että kukaan ei ole todellakaan selvittänyt minkäänlaista rankingiä lohkojakoa varten. Meillä on ehdottomasti kovin alkulohko.

Ensimmäinen ottelu oli siis M40-sarjaa. Lähdimme peliin varovasti tunnustellen, tilanne taisi olla 4-3 meille ensimmäisessä puoltenvaihdossa, mutta sitten painoimme kaasua. Pelasimme melko virheettömästi, hyvällä prosentilla, ja peli meille 2-0 (21-13, 21-9). Peli pysyi meidän hallussamme koko ajan, eikä vastustajamme Pronczuk-Chemicz pystyneet horjuttamaan meitä missään vaiheessa.

Ekan pelin jälkeen sitten selvisi, että aikataulua oli muutettu, ja seuraava pelimme olisi klo 15 eikä klo 16. Järjestäjät eivät vaan olleet huomanneet sitä, että meille oli varattu tuomarointivuoro klo 15! Ja taas selviteltiin ja säädettiin… Ainakin Beach Volleyn osalta järjestelyt ovat olleet yhtä kaaosta koko ajan.

No, ei siinä sitten mitään muuta kuin välisuihku, pastalounas, ja vartin verran makoilua läheisen kisakeskuksen aulan sohvilla. Ja taas rantaan. Olosuhteista sen verran, että aurinko paistaa, ilma on todella kostea, lämpötila varjossa on 27-29, ja tuulta ei ole juuri lainkaan (mikä on siis hyvä meille!), joten pelaaminen kuumalla hiekalla on todella rankkaa. Hiki virtaa ja vettä kuluu. Lämmittelyineen urheilusuoritus kestää noin tunnin, joten kovin montaa peliä ei jaksa päivässä pelata.

Päivän toiseen otteluun: vastassa siis puolalaispari Komosinski-Lewicki, ja lähdimme liikkeelle revanssinmaku suussa. Peli alkoi tasaisesti, kummallakin joukkueella aika vahva side-out –peli. Puolalaispari oli päättänyt kuormittaa meidän isokokoisempaa kaveria, joka oli meille pieni yllätys, sillä Sydneyn välierässä kuormittivat Hessua. Ehkä taktiikalla pyrittiin väsyttämään Jyrkiä… Pikku hiljaa pelin edetessä ote kääntyi meille pienikokoisemman puolalaisen tehdessä muutamia virheitä. Johdimme turvallisen tuntuisesti 15-10, kunnes sitten näytti hetken siltä, että vastustajan taktiikka alkoi purra, ja Jyrkille tuli muutamia helpohkoja virheitä, ja vastustaja pääsi peliin mukaan. Tilanteessa 17-15 Jyrki palautui ennalleen, ja loppu meni varmasti ja virheettömästi siten, että voitimme ensimmäisen erän 21-18. Toiseen erään lähtiessämme päätimme panostaa vahvaan alkuun, sillä meillä on usein voitetun erän jälkeen ollut vaikeuksia. Lähdimme kentälle hyvin keskittyneesti, sillä revanssista oli vasta puolet hoidettu. Tämä tuotti tulosta: puolia vaihdettiin tilanteessa 5-2. Jatkoimme edelleen pienemmän (ja ainakin sillä hetkellä heikomman) puolalaisen painostamista. Muutaman kerran syöttö lipsahti liian keskelle, jolloin pidempi kaveri pääsi nostamaan ja hyökkäämään 100%:n tehoilla. Tosin kerran Jyrki nappasi pisteen ässäsyötöllä pidemmän puolaisen puolelta syöttämällä pyytämättä ja yllättäen sivurajalle! Veimme pelin hyvällä asenteella ja keskittymisellä loppuun asti, ja pisteet meille 21-13. Maukas revanssi tuntui hyvältä kahden vuoden odotuksen jälkeen. Kaiken kaikkiaan voimme sanoa, että pelasimme kesän parasta peliä. Elokuun ja syyskuun treenaaminen näkyi selvästi parempana pallo- ja suoritusvarmuutena.

Tuomaroituamme yhden pelin meitä haastateltiin turnausjärjestäjien tekeillä olevaan esittelyvideoon. Haastattelijana oli BBC:n toimittaja ja kuvaaja. Lupasivat tulla vielä kuvaamaan meidän peliämme mahdollisesti keskiviikkona.

Jäimme myös katsomaan alkulohkomme mielenkiintoista peliä: Bertoli-Cantagalli vastaan puolaiset ystävämme Komosinski-Lewicki. Ensimmäinen erä meni italialaisille puolalaisten hermoillessa erän alussa. Toinen erä oli tiukka, olisi voinut kääntyä kummalle vaan, mutta niin vain puolalaiset väänsivät erävoiton. Kolmannessa erässä Cantagalli oli selvästi väsynyt, ja teki muutamia helppoja virheitä. Erä lopulta melko selvästi puolalaisille 15-12, ja kisan ensimmäinen yllätys oli valmis! Tuomarina ottelussa toimi muuten suomalainen Sauli Lehtinen, joka kolmannessa erässä tuomitsi hieman epäselvän painopallotilanteen puolalaisille (mielestämme ihan oikein), ja sai siten aikaan melkoista suukopua italialaisten puolelta. Mutta täällä ei kuvia kumarrella!

Päivän päätteeksi kävelimme hotellille, palkitsimme itsemme oluella uima-altaalla, sekä hyvällä neljän ruokalajin illallisella hotellimme ravintolassa. Hotellimme on vaatimaton kolmen tähden hotelli, mutta hinta-laatusuhde on hyvä: puolihoidolla saamme joka ilta kunnon illallisen hyvin edullisesti. Ja täällä urheilija pysyy kunnossa, kun joka kerta ”alkuruokana” on iso lautasellinen pastaa.

Tänään on siis välipäivä. Ottelumme jatkuvat vasta keskiviikkona, ja alustavan tiedon mukaan meillä on neljä (!) peliä. Kaksi niistä M40- ja kaksi M45 –sarjaa. Päivän päätteeksi kohtaamme italian legendat Bertolin ja Cantagallin. Siinä ottelussa sitten ratkeaa pääsemmekö välieriin vai emme. Tänään lepäämme ja tankkaamme, sillä huomisesta tulee erittäin kova ja rankka päivä.