Rankan turnauksen jälkeen jäi tyhjä olo. Olimme odottaneet tätä tapahtumaa kauan, ja nyt kun se on ohi, on jotenkin kummallinen olotila. Ensireaktio meillä molemmilla sunnuntaiaamuna oli se, että ei halua ajatellakaan Beach Volleyn pelaamista. Jotenkin koko viikon kestänyt valmistautuminen, odottaminen, keskittyminen, pelaaminen ja palautuminen vei täysin voimat. Ja mitalista huolimatta päällimmäinen tunne oli pettymys. Tavoitehan oli Euroopan mestaruus. Mahdollisuudet siihen olivat, mutta nyt ei ollut meidän hetkemme tärkeimmässä ottelussa. Luonnollisesti lauantaipäivän kova fyysinen rasitus tuntui myös uupumuksena, ja kropan palautuminen ottaa varmasti aikansa. Mutta hei, Beach Volleyn EM-hopea 40-vuotiaiden sarjassa ei ole huono suoritus!
On kiitosten aika. Haluamme kiittää kaikkia tukijoitamme ja fanejamme, erityisesti niitä aktiivisimpia, jotka viikon aikana kommentoivat blogiamme, tai lähettivät viestejä. Suurkiitokset kuuluvat jälleen valmentajallemme Jussi Tommolalle, jonka vinkit viimeistelytreeneissä osuivat kohdalleen: pelasimme turnauksessa kesän parhaat pelimme. Kiitos myös koko perjantaiaamun ja sunnuntai-illan treeniporukalle: kiitos, että me sedät olemme saaneet roikkua mukana!
Hessulta erityiskiitos osteopaatti Petteri Ijäkselle: ilman hänen taitavia käsiään ei peleistä olisi tullut mitään.
Ja jälleen kerran, kiitos Krista ja Laura! Nämä mitalit omistettiin teille.
Biitsikonnat vetäytyvät jälleen kuoreensa. Lopullisestiko? Se jää nähtäväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti